Rous (katsoen tulisesti häneen): Sim Harness puhui oikein. Olen muuttanut mieltäni!
Evans: Ooh! Muuttanut karvaasi, tarkotat!
(Joukon valtaa suuri hämmästys.)
Lewis (tiuskasten Rousille): Kas vaan! Mikä sinun pääsi pyörsi?
Rous (puhuen haltioissaan): Hän sanoi oikein. "Tukekaa te meitä", hän sanoi, "ja me tulemme tukemaan teitä". Tässä juuri olemme tehneet virheen jo kauan sitte. Ja ketä siitä on syytettävä? (Hän osottaa Robertsiin.) Tuota miestä! "Ei", hän sanoi, "kukistakaamme ryövärit", hän sanoi, "kuristakaa, että ei henkikään kule!" Mutta he ovat vielä kuristamatta, ja se on totta kuin räntättyä. Minä en ole mikään puhuja, toverit, se on minun lihani ja vereni, joka puhuu, se on minun sydämeni. (Uhkaavalla, vielä puolittain häveliäällä liikkeellä Robertsiin.) Ottakaa huomioon minun sanani, hän puhuu teille taas, mutta älkää kuulko häntä. (Joukko rähisee.) Helvetin tuli on tuon miehen kielellä. (Robertsin nähdään nauravan.) Sim Harness on oikeassa. Mitä olemme me ilman liittoa — kourallisen käpristyneitä lehtiä — yksi pölläys savua. Minä en ole puhuja, mutta minä sanon: Lopettakaa tämä! Lopettakaa tämä! Mieluummin kuin jatkatte vaimojen ja lasten nälkiinnyttämistä.
(Hyväksymishuudot melkein voittavat vastahuudot.)
Evans: Mikä sinusta teki petturin?
Rous (katsahtaen vimmastuneena): Sim Harness tietää mitä hän puhuu. Valtuuttakaa meidät tekemään sopimus isännistön kanssa. Minä en ole mikään puhuja — mutta sen sanon — lopettakaa tämä synkkä kurjuus!
(Hän pyöräyttää lakkiaan, keikauttaa päätään ja hyppää alas.
Joukko taputtaa käsiään ja tunkeilee eteenpäin. Kuuluu huutoja:
"Riittää!" "Eläköön liitto!" "Eläköön Harness!" Roberts nousee
äänetönnä lavalle. Hetken hiljaisuus.)
Seppä: Me emme tahdo sinua kuulla. Lopeta!