Henry Rous: Tule alas!
(Sellaisten huutojen kaikuessa he syöksyvät lavaa kohden.)
Evans (kiivaasti): Antakaa hänen puhua! Roberts! Roberts!
Bulgin (äristen): Katsokoon etten halkase hänen kalloaan.
(Roberts silmäilee väkijoukkoa, tutkien heitä katseellaan siksi kunnes vähitellen tulee hiljaisuus. Hän alkaa puhua. Yksi lotjumiehistä nousee seisomaan.)
Roberts: Te ette siis tahdo kuunnella minua? Te kuuntelette Rousia ja tuota vanhusta, mutta ette minua. Te kuuntelette liiton lähettilästä Sim Harnessia, joka teitä kohteli niin kauniisti. Ehkä kuuntelette isännistöäkin Lontoosta? Oo! Te ärhentelette vastaan! Miksikä? Te suositte heitä hartioillanne, vai mitä? (Bulgin tyrkkii itseään uhkaavan näköisenä lavalle päin.) Sinä tahdot murskata leukaluuni, John Bulgin. Anna minun puhua ja murskaa sitten, jos se sinua huvittaa. (Bulgin seisottuu jurrottaen vaieten.) Olenko minä valehtelija, pelkuri tahi petturi? Jos minä olisinkin sellainen, niin te tahtoisitte kuunnella minua. (Hälinä lakkaa ja tulee kuoleman hiljaisuus.) Onko teissä yhtään, jolla on lakossa vähemmän voitettavana? Onko teissä yhtään, jolla on ollut enemmän menetettävää. Onko teissä yhtään, joka lakon aikana on uhrannut kaksikymmentä tuhatta markkaa? Sanokaa, onko? Kuinka paljon on Thomas menettänyt — kolmesataa, kaksisataa, vai mitä? Te kuuntelitte häntä, ja mitä oli hänellä sanottavaa? "Kukaan ei voi luulla", hän sanoi, "että minä en luottaisi periaatteeseen (purevalla ivalla) — mutta kun luonto sanoo: 'Ei edemmäksi, se on taistelua luontoa vastaan'." Minä sanon teille, jos ihminen ei voi sanoa luonnolle: "Masenna minut jos kykenet!" — (tavallaan haltioissaan) — niin hänen periaatteensa ovat ainoastaan vatsassaan. "Oo, mutta", sanoo Thomas, "ihminen tulee olla suora ja rehellinen, oikeudenmukainen ja armelias sekä paljastaa päänsä luonnon edessä!" Minä sanon teille, että luonto ei ole suora eikä rehellinen, eikä liioin sääliväinen. Te, toverit, jotka asutte vuoren toisella puolella ja menette kotiinne kuoleman uhatessa pimeänä pyryisenä yönä — ettekö te taistelemalla raivaa joka askelta tiestänne? Heittäydyttekö te pitkäksenne luottaen tämän armeliaan luonnon suojelevaan armoon? Koetelkaa sitä ja tulette pian huomaamaan, kenen kanssa olette tekemisissä. Ainoastaan tällä tavalla (hän iskee nyrkillään) — iskemällä luontoa vasten naamaa voi mies olla mies. "Taipukaa", sanoo Thomas, "ryömikää polvillanne, hyljätkää mieletön taistelunne ja, ehkä", hän sanoi, "ehkä teidän vihollisenne heittää teille murusen."
Jago: Ei koskaan.
Evans: Kirous niille!
Thomas: En ole koskaan niin sanonut.
Roberts (purevasti): Jos ette niin sanonut, oli tarkoitus kuitenkin sama. Ja mitä sanoitte raamatusta? "Raamattu on vastaan", sanoitte. "Se on sitä vastaan!" No hyvä, jos raamattu ja luonto kulkee käsikädessä, on se ensi kerran kuin minä sen kuulen. Tuo nuori mies tuolla (osottaen Rousia) sanoi, että minulla on helvetin tuli kielelläni. Jos minulla se olisikin, niin käyttäisin sen kaiken korventaakseni ja tukahduttaakseni nuo puheet antautumisesta. Antautuminen on pelkurien ja petturien tehtävää.