(Huutoa toistetaan. Joukossa näkyy vähä liikettä ja Madge kuljettuaan hinauslaiturin ohitse, pysähtyy puhujalavan eteen, katsellen Robertsia, Äkkiä utelias äänettömyys.)
Roberts: "Luonto", sanoo tuo vanhus, "taipukaa luonnon edessä". Minä sanon teille, iskekää nyrkkinne luonnon naamaan — ja antakaa sen yrittää pahintaan!
(Hänen katseensa huomaa Madgen, kulmakarvansa rypistyvät
ja hän katsoo ulomma.)
Madge (hiljaisella äänellä lähellä puhujalavaa): Teidän vaimonne on kuolemaisillaan.
(Roberts tuijottaa Madgeniin kuin puusta pudonneena.)
Roberts (yrittää änkyttää): Kuulkaa — vastatkaa heille — vastatkaa heille —
(Väkijoukon melu vaijentaa hänet.)
Thomas (astuen eteenpäin): Etkö sinä kuule häntä?
Roberts: Mitä sitte?
(Kuoleman hiljaisuus.)