Madge: On onni, ettei hänellä ole ollut lapsia niin kuin teillä.
(Hän astuu äkkiä ketterästi Enidiin päin, kiinnittäen katseensa pöydällä olevaan lapsen vaippaan. Enid sieppaa sen kuten se olisi itse lapsi. He seisovat askeleen päässä toisistaan vaihtaen katseita.)
Madge (osottaen vaippaa hiukan hymyillen): Ah! Se kai pisti.
(Enid itkuun purskahtamaisillaan ojentaa lapsen vaippaa.)
Enid: Menkää tiehenne!
Madge: Olen toimittanut teille asiani.
(Hän kääntyy ja menee eteiseen. Enid, oltuaan liikkumatta siksi kun hän poistuu, vaipuu pöytää vasten, taivuttaen päänsä lapsen vaipan yli, jota hän vielä puristaa. Ruokasalin ovi avautuu ja Anthony tulee hitaasti sisään. Hän kulkee tyttärensä ohi ja laskeutuu nojatuoliin. Hän on hyvin kiihtynyt.)
Enid (salaten liikutustaan — uteliaasti): Mitä nyt isä? (Anthony tekee liikkeen, mutta ei vastaa.) Kuka se oli?
(Anthony ei vastaa. Enid menee parioville päin ja kohtaa
Edgarin. He puhuvat keskenään hiljaisella äänellä.)
Enid. Mitä on tapahtunut, Edgar?