Madge: Näin hänen kuolevan. Hänen kätensä olivat kylmästä siniset.
Enid (surkutellen): Oh! miksi ei hän sallinut minun auttaa itseään? Se on niin mieletöntä ylpeyttä!
Madge: Ylpeys on parempi kuin mikään muu pitämään ruumiin lämpösenä.
Enid (tuskallisesti): Minä en tahdo puhua kanssanne! Mistä te tiedätte sanoa mitä minä tunnen? Se ei ole minun vikani, että minä olen syntynyt parempaan asemaan kun te.
Madge: Emme me tahdo teidän rahojanne.
Enid: Te ette ymmärrä, ettekä tahdokaan ymmärtää; olkaa hyvä ja poistukaa!
Madge (vihaisesti): Te olette tappanut hänet, kaikista teidän kauniista sanoistanne huolimatta, te ja teidän isänne.
Enid (vihastuneesti ja liikutettuna): Tuo on katalaa. Isäni itse kärsii näännyksiin asti tästä onnettomasta lakosta.
Madge (salaisesti riemuiten): Sanokaa sitte hänelle, että rouva Roberts on kuollut. Se parantaa hänet.
Enid: Menkää tiehenne!