"Hän on hyvin hurmaava nainen, lady Casterley."
"Epäilemättä, mutta minä olen jo väsymykseen asti kuullut siitä.
Minkälaiset ovat hänen vaiheensa?"
"Jos hänellä niitä onkaan?"
"Kuinka?" sanoi lady Casterley.
Jotenkuten hiljaa Barbara antoi käsivartensa puristaa Courtierin kättä. Oli niin hauskaa kuulla, että isoäiti ei saanut vastausta.
"Saanen toki olettaa, että hänellä on menneisyytensä!"
"Ette ainakaan minun sanojeni perusteella, lady Casterley."
Barbara kosketti uudestaan, huomaamatta ja hyväilevästä, Courtieria.
"No niin, tämäpäs on perin salaperäistä. Minä tulen ottamaan itse selvän. Sinä tunnet hänet, rakkaani. Sinun täytyy viedä minut katsomaan häntä."
"Rakas isoäiti! Jos ihmisillä ei ole menneisyyttä, niin heillä ei tule olemaan tulevaisuuttakaan."