"Siksi, että mukiloimisenne koskee kovasti, poikaseni, älkää tehkö sitä enää."
"Luulenpa sitten, ettet ole varsin vahva, näin teemme isälle, eikä häneen koske."
Tom parka! Ei ihme, että hänen rintansa painuu yhä enemmän sisäänpäin.
"Luulen että olet pikku lapti", sanoi Toddy.
Tämän syytöksen kannoin nöyrästi, mutta minä rohkenin huomauttaa, että oli maatameno-aika. Kun olin luovuttanut muutamia hetkiä tavallisille tyytymättömyyden ilmauksille, kompuroin yläkertaan Toddy sylissä ja Willy selässä, molemmat laulaa hoilottaen neekerilaulun kertosäettä:
"Vaellan läpi vihamielisen maailman."
Lupasin palan rintasokeria sille pojista, joka ensiksi valmistuisi vuoteeseen, ja tätä lupausta seurasi nopsa riisuutuminen, niin, että saatoin antaa palkinnon kumpaisellekin. Willy puraisi ison kappaleen, tunki sen posken ja hampaiden väliin, sulki silmänsä, risti kätensä rinnalle ja rukoili:
"Rakas Jumala, siunaa isää ja äitiä ja Toddya ja minua ja kilpikonnaa, jonka Harry eno löysi, ja siunaa sitä kilttiä tätiä, jonka kanssa Harry eno käy ajelemassa ja suo, että he ottavat minutkin mukaan ja siunaa sitä kaunista, vanhaa, valkotukkaista tätiä, joka itki ja sanoi, että minä olen älykäs poika, amen."
Toddy huokaisi ottaessaan rintasokerikappaleen suustaan, sitten hän sulki silmänsä ja rukoili:
"Jakat Jumala, tiunaa Toddya ja tee hänettä hyvä poika, ja tiunaa tätejä, jotka pyytivät minun tanomaan 'vielä kejjan.' Mitä tuo tarkotti, sen ymmärtävät ainakin kolme tuttavapiiriini kuuluvaa täysi-ikäistä henkilöä.