"Ethän vaan lie antanut? Yhden se jo sai."
"Jos rouvalle suoraan puhun, niinkuin asia on, niin poju katseli minua niin hellästi, että annoin sille kaksi."
"Ohho sentään", huokasi mamma ja istuutui vauvaa syöttämään. Mamma oli juuri murentanut pari-kolme korppua maitoon, eikä Himmu ollut useammasti kuin kuudesti tehnyt onnistumattomia yrityksiä päästä kuppiin omin käsin kiinni ja pulpahtaa mamman sylistä maahan ja taittaa kalliin pikku niskansa, kun mamma sattui katsahtamaan kelloon ja huomasi, ettei lasten kouluunmenoon enää ollut muuta kuin niukasti neljännes tuntia, ja sen vuoksi hän huusi: "Bertha!"
Ei mitään vastausta. Sitten hän koetti:
"Freddi!"
Kumpaakin nimeä hän nyt huuteli pari-kolme kertaa, jolloin vauva aina sätkähti pelästyksestä ja pikku suukkosen molemmista pielistä tärskähti maitoa rintalapulle.
"Jahka minä menen ne hakemaan rouvan tykö", sanoi Bridget nousten syömästä.
"Kiitos, hyvä ihminen", sanoi mamma ja palvelijan poistuttua lisäsi itsekseen: "Kyllähän sinä olet muuten mukava, mutta toisinaan sinä kulutat ihan enkelinkin kärsivällisyyden loppuun."
Muutaman minuutin kuluttua Bridget palasi mukanansa Bertha, jonka oli tavannut piaanoa rämpyttämässä.
"Oletko valmis kouluun, tyttöseni? Ja missä veljesi on?"