"No missä muut kirjasi ovat?"
"En minä tiedä."
"Tokkohan sinä niitä toitkaan kotiin?"
"Kyllä kai — kun minä läksin koulusta, niin — jaa, taisivat ne sittenkin jäädä sinne."
"Ei siis muuta kuin pian hattu päähän ja päällystakki ylle, ja tule sitte vielä tänne."
Fred häpesi niin, että hän nyt teki kiirettä ja ilmestyi vain muutaman minuutin perästä takaisin, ja Bertha oli hänen mukanaan.
"No suutele meitä nyt hyvästiksi", sanoi Fred ja painoi mamman kasvoja vasten kerrallaan otsansa, nenänsä ja leukansa.
"Vartoo vielä hetkinen", sanoi mamma. "Tuossa on nappi ihan putoomassa takistasi. Juokse pian yläkerrasta noutamaan ompelukorini. Voi, Bertha, kenkiesi kärjet ovat melkein valkeat; tuo tänne heti kiiltomustetta."
Sill'aikaa kun mamma puhui, oli Himmu hyppinyt, sätkinyt ja kiipeillyt oikein täyttä vauhtia, mutta toisten lasten poissa ollessa hän taas pääsi nälkäänsä tyydyttämään, vieläpä pari kertaa hyväilemään mammaa, joka kuitenkin oli niin muissa ajatuksissa, ettei sitä huomannut. Sitten Fred palasi mukanaan ompelukori ja Bertha toi kenkämustetta, ja molemmat kurottivat tuomisiaan mammalle ihan nenän alle. Nyt neulottiin nappi kiinni ilman suurtakaan apua vauvan kätösiltä, jotka nykivät mammaa hijasta, ja Bertha mustasi kenkiensä kärkiä ja sormiensa päitä, niin että hänen täytyi mennä ne pesemään. Mutta Fred karkasi mitään sanomatta kouluun yksinään, kun pelkäsi myöhästyvänsä ja saavansa päiväkirjaansa muistutuksen. Kiireessä häneltä jäi ulko-ovi auki, ja kun Bertha haki häntä ja sattui katsahtamaan ovesta ulos, näki hän Fredin juoksevan jo parin kivenheiton päässä. Bertha siis palasi mammalle valittamaan ja pistämään itkuksi, mutta mamma ei lainkaan hyvitellyt, vaan pyyhkäisi häneltä äkkiä silmät kuiviksi ja hoputti menemään Fredin perässä. Sitten mamma syleili vauvaa ylt'ympäri ja istui vähän aikaa silmät ummessa, yrittäen selvitellä ajatuksiaan, mikä ei suinkaan ollut erikoisen helppoa.
Yhdestä asiasta hän oli aivan varma: ellei hän nyt heti pesisi ja pukisi vauvaansa, niin häneltä jäisi ostoksilla käynti liian myöhään, ja siitä olisi seurauksena päivällisen myöhästyminen, mutta tätä ei pappa voinut mitenkään sietää, sillä hänellä oli niin vähän päivällisaikaa.