"Niin, mutta hän luki kauvemmin kuin minä," sanoi Bertha, ja samalla hänen kyyneleensä lähtivät taas virtaamaan.
"Älä hyvä tyttö ole tuhma", sanoi mamma. "Onhan hullua ja ihan väärinkin haluta jotakin sopimatonta vain sen vuoksi, että veljesi teki samaa. Ei nyt muuta kuin silmät kirkkaiksi ja vaatteet ylle! Katsoppas nyt, kaikki ne minuutit, jotka kulutat itkemiseen, menevät sinulta hukkaan, etkä koskaan saa niitä takaisin."
"Kyllä sinä Bertha saat suuret kasat uusia", lohdutti Fred.
"Aina sinä sittenkin teet minulle kiusaa, niin etten saa koskaan rauhaa", vastasi Bertha.
"Sinä olet oikein ilkeä tollikko", huomautti Fred.
"Jää-jää-jää", härnäsi Bertha näyttäen hyvin rumalla tavalla hampaitaan.
"Lapset — lapset!" huusi mamma jalkaa polkien, "olkaa nyt hiljaa!
Fred, vie vaatteesi minun huoneeseeni ja pane siellä yksin päällesi.
Jos kumpikaan myöhästyy suurukselta, niin saa vaan voileipää."
Fred kahmasi vaatteensa hyvin äkeissään ja poistui viereiseen huoneeseen. Silloin mamma kuuli hennon äänen sanovan:
"Bobboker tarttee kans oma hoone panna vaatteet päälle."
"Ei mammalla ole huoneita lisää", sanoi rouva Mayburn.