"Tuuji kattila oliti pajempi — kakti tuujta kattilaa", ehdotti Toddy.
"No, tahdotko mennä tänään kotiin, Willy?" kysyi rouva Burton vallattomasti.
"Olisi hyvä, jos et sinä siitä niin paljon puhuisi", vastasi Willy. "Muutoin minua voi ruveta haluttamaan kotiin. Mitä karamellejä me keitämme?"
"Siirappikaramellejä", sanoi rouva Burton.
"Tankoja vaiko temmotia tahmeita?" kysyi Toddy.
"Kumpiakin", vastasi rouva Burton.
"Kuinka hautkaa!" huudahti Toddy vetäen tätiä hameesta. "Minä tahdon tinua tuudella."
"Ja minä tahdon sinua syleillä", sanoi Willy.
Rouva Burton vastaanotti nämä hellyyden osotukset, vaikkakin hänen pukunsa joutuikin epäjärjestykseen. Senjälkeen sai hän parhaansa mukaan koettaa rauhottaa ja huvittaa poikia aamiaispäivälliseen asti. Pojat eivät syöneet juuri mitään ja sanoivat niin pelottavan suoraan mielipiteensä tädin ruokahalusta, että ruoka jäi melkein koskematta. Sitten rouva Burton läksi molemmat pojat kintereillään keittiöön, jossa syntyi mieltäkiinnittävä keskustelu siitä, kuinka suuri pannu otettaisiin, ja kun siirappi sitte kaadettiin pannuun, katselivat pojat sitä päät niin pannussa kiinni, etteivät kärpäsetkään rohjenneet tulla tasajaolle. Sitten pojat riitelivät siitä, kumpi saisi hämmentää tuota tuoksuavaa sekotusta, kunnes rouva Burton ratkasi kiistan siten, että kumpikin sai hämmentää oikein kellon mukaan vuorotellen kumpikin kolme minuuttia. Willy selitti kuitenkin, että hänen vuoronsa kestivät vain yhden sekunnin, kun ne sitävastoin Toddyn väitteen mukaan kestivät kaksi tuntia. Kummankin täytyi saada olla aivan lähellä, kun jännittävä "koettaminen" tapahtui. Sitten koettivat he parhaansa mukaan kuluttaa aikaa, joka tuntui pitkältä kuin nälkävuosi, siksi kunnes seos ehtisi jäähtyä. Kun rouva Burton sitten selitti, että yksi pannullinen oli valmis "vedettäväksi", pääsi kahdesta pikku rinnasta syvä helpotuksen huokaus.
"Näin karamellejä 'vedetään'", sanoi rouva Burton. Hän voiteli keveästi voilla sormensa, sitten otti hän sormiensa väliin seosta pannusta ja venytti sen nauhan paksuiseksi. "Ja tässä", sanoi hän ottaen pari pienempää seos-annosta, "tässä on teille molemmille maistiaisia."