"Oi voi!" sanoi Toddy. "Jot joku haluti tulla aivan vejitekti, ei hänen tajvinnut muuta kuin mennä kylpemään eikö niin?"
"Mutta hän ei antanut niiden silloin mennä", jatkoi Willy. "Ja sitten Jumala antoi sammakkojen hyppiä maalle kaikista joista ja mutalätäköistä, ja ne menivät sisälle taloihin eivätkä ihmiset voineet estää niitä tulemasta."
"Jotpa äiti ja minä olitimme tilloin olleet Egyptittä", sanoi Toddy, "tilloin ei äiti oliti voinut pakottaa minua jättämään jupitammakkoani ulot, kotka Jumala tahtoi, että niitä oli titällä huoneitta. Minä pidän jupitammakoitta, toittapäivänä minä nielatin yhden ja te meni menojaan kujkuttani alat."
"Eikö se potkaissut sinua?" uteli Willy, jossa Toddyn juttu herätti luonnollisesti mielenkiintoa.
"Ei te potkaittut!" sanoi Toddy. "Minä pujatin ten entin kahtia. Mutta kappaleet menivät titten yhteen ja titten te hyppäti ulot aivan päälaen läpi."
"Näytäppäs reikää, mistä se tuli ulos", innostui Willy lähtien kiiruhtamaan yli laattian.
"Te katvoi heti taat umpeen", kiiruhti Toddy selittämään, "ja tinä olet paha poika, kun tulet tuolilta poit, vaikka Alite täti juuji tanoi, ettet niin taiti tehdä. Jatka!"
Willy palasi tuolilleen ja jatkoi:
"Ja niin Faarao meni Mooseksen tykö ja sanoi: 'Jos pyydät että Jumala ottaa pois sammakot, saat sinä israelilaisesi — en minä niistä välitä. Niin Jumala teki kuten Mooses oli pyytänyt, ja Faarao oli iloinen, kun hän oli päässyt sammakoista. Ja israelilaisia ei hän päästänyt. Ja kun Jumala ajatteli, että Faarao pakottaisi heitä olemaan siellä vielä kauvan, muutti hän kaiken mullan ilkeiksi lutikoiksi'."
"Mitä pikku pojat titten tekivät, kun he tahtoivat leipoa tavileipiä?" kysyi Toddy.