"Ja jos sanoisit, että lähdet kanssani hoitaaksesi minua?"
"Ky-llä", sanoi Willy viivytellen aivan kuin uusi tuuma olisi juolahtanut hänen mieleensä. "Ja eikö sinusta sairaalle olisi hyvä mennä Haukanpesän kalliolle ja koskelle? Ja kun sinä olet väsynyt istumaan vaunuissa, voit astua alas ja vuolla meille keppejä ja pillejä ja etsiä kukkien siemenkotia tai lähettää meidät puroon uimaan, jos meihin kyllästyt."
"Hm!" mörähti herra Burton.
"Ja tinä ottaitit evättä mukaan", intoili Toddy, "ja kun tinä kovatti vätyt ja kun tinutta tuntuu pahalta, voit tinä pytähtyä vähän työmaan. Minutta te topiti hyvätti temmoitelle, jolla on hammattäjkyä. Me kyllä auttaitimme tinua pajhaamme mukaan."
"Saa nyt nähdä, miltä iltapäivällä tuntuu", sanoi herra Burton. "Mitä aijotte minulle siihen mennessä tehdä, että tulisin paremmaksi?"
"Me kejjomme tinulle tatuja", sanoi Toddy. "Niittä taijaat ihmitet aina pitävät."
"Hyvä", sanoi herra Burton. "Alkakaa sitten heti!"
"Tahdotko tinä kuulla tujulliten vai iloiten tadun?"
"Minkälaisen hyvänsä", sanoi herra Burton. "Ihmiset, joilla on hammastauti, sietävät melkein kaikkea. Mutta älä anna mielikuvituksesi vain maalata varsin hirveitä kuvia."
"En minä päättä ketään mielikuvatutta maalaamaan", sanoi Toddy, "minä maalaan itte väjikynillä."