"Emme me sitä tee", sanoi Willy. "Et tiedä kuinka hyvin me hoidamme sairaita ihmisiä. Isä sanoo, ettei kukaan sitä näkemättä voi kuvitellakaan kuinka hyvin me osaamme pitää muista huolta. Jos et sinä sitä usko, niin jätä meidät yksin Harry enon kanssa ja jää kirkosta kotiin ja katsele avaimenreiästä."
"Jos haluat lähteä kirkkoon, niin älä epäile jättää minua yksin, Alice", sanoi herra Burton. "Minun mielestäni sinun tämänaamuisten kokemustesi jälkeen pitäisi mennä. En luulisi sinun saavan mieltäsi tasapainoon, ennenkuin olet yhdessä suuren seurakunnan kanssa tunnustanut olevasi suuri syntinen."
Rouva Burton epäröi, mutta poistui kuitenkin huoneesta ja palasi pian lähtövalmiina, suuteli miestään ja poikia, antoi monta varotusta ja läksi. Willy seurasi häntä katseellaan, kunnes hän oli astunut alas kuistilta ja sanoi sitten helpotuksesta huoahtaen:
"Nyt meillä alkaa taas entiset hyvät päivät — olemme vihdoinkin päässeet hänestä."
"Willy!" huudahti herra Burton ankarasti kavahtaen pystyyn, "tiedätkö sinä, kenestä puhut? Etkö tiedä, että sinun Alice tätisi on minun vaimoni, että hän on pelastanut sinut monesta ikävyydestä, tehnyt sinulle niin usein mieliksi ja ollut sinulle mitä parhain ystävä?"
"Tiedän kyllä", sanoi Willy ja jokaisessa hänen sanassaan oli yhtä monta vivahdusta kuin kokonaisessa tusinassa sanoja, "mutta arkiystävät ja pyhäystävät ovat kaksi eri asiaa, eikö olekin? Hän ei osaa valmistaa pillejä, ottaa kiinni sammakoita, kantaa meitä molempia olkapäillään tai laulaa 'Virtaa Jordan'."
"Odotatko sinä, että minä teen kaikkea tuota tänään?"
"E-e-en", sanoi Willy, "paitsi jos tulisit terveeksi tai ainakin luulisit olevasi terve; mutta me olisimme mielellämme semmoisen kanssa, joka osaisi tehdä kaikkea sitä. Me pidämme naisista, kaikista naisista, mutta sitten me taas pidämme miehistä, kaikista miehistä. Alice täti on melkein kuin enkeli minun mielestäni, ja sinä — sinä et ole enkeli. Ja emme me aina tahdo olla enkelien kanssa, ennenkuin me itse tulemme enkeleiksi."
Herra Burtonille tuli kiire kääntää selkänsä ja tarkastaa sohvan selustaa kuullessaan tunnustuksen tästä ihmiskunnan suuresta heikkoudesta. Willy jatkoi:
"Me emme tahtoisi, että sinä tulisit enkeliksi, ja siksi minä tahtoisin tietää, miten me voisimme saada sinut terveeksi. Etkö tulisi paremmaksi, jos minä lainaisin isän hevosen ja ajoneuvot? Kyllä hän lainaisi ne minulle, jos minä sanoisin, että sinä lähdet ajelemaan."