"Oho, oho, nähdäänhän!" sanoi Hovilainen.
"Jatkakaa kertomustanne, Taavi", sanoi nimismies.
"No rotkolle kun tulin, huomasin Joosepin ruumiin alahalla".
"Joosepin ruumiin, sanotte", keskeytti nimismies. "Mitenkä te heti tiesitte että se Joosepin ruumis oli?"
"Enhän minä heti tiennyt, sitten näin", oikaisi Taavi vähän hämillänsä.
"No entä sitten?"
"Sitten toin sanan kotiin, ja sitten tuotiin ruumis tänne".
"Ja siinä sitten kaikki mitä tiedätte", lausui Varmanen. "Ei se hyvin paljon ole, se on varma. — Mitä teillä Rossin rotkolle asti oikeastaan oli tekemistä? — ja yksin tallustella pitkin rantoja puoleen yöhön asti. — Tuntuu melkein siltä kuin salaisitte jotakin. Mutta olkoon se oma vahinkonne; sen vaan sanon, että jos ette oikeudenkaan edessä anna tyydyttävämpiä tietoja, voipi teille käydä huonosti. Onko Ville Savolainen täällä?"
Renkipoika Ville Savolainen astui esille joukosta.
"Näitkös Taavi Hannulan illalla kävelevän kalliolla?" kysyi Varmanen.