— "Mene paikoillesi, Olli, ja istukaa sitten oikein hiljaa", neuvoi opettaja mennessään hiuksiaan silittäen.
Tämä keskellä maantietotuntia, kun Olli oli kartalla näyttämässä. Hän oli juuri ihan kerrassaan hölmähtänyt eikä tiennyt tämän taivaallista keskimäisestä vesistöstä, joka onkin Suomen vesistöistä vaikein. Järvi järven vieressä ja virta virtaa seuraa niin likekkäin, että se osa karttaa muistuttaa sinistä taivasta, jossa pilviä ajelehtaa. Vähemmästäkin voi pää pyörälle mennä.
Olli meni paikoilleen pyöreän koulupöydän viereen ja huokasi syvään istahtaessaan.
— "Voi, tätä maailman touhua", hän huoahti ja avasi maantiedon.
— "Siellä on kai kahvikestit", arvaili Elsa. "Minusta kuulostikin eteisen ovi käyvän. Siellä on varmaan vieraita."
— "Viitasaaren reitti, Saarijärven reitti ja Rautalammin reitti yhtyvät
Sara vedessä ja laskeutuvat Kuhankosken kautta Leppäveteen", Olli luki.
"Luuletko meidän kaikkien saavan kahvia Leenin syntymäpäivänä niinkuin
Elsankin?" hän kysäsi kääntymättä erityisesti Elsaan tai Villeen.
"Se on ensi viikolla. Leppäveteen, joka Haapakosken kautta virtaa
Päijänteeseen."
— "Olkaapas siinä hiljaa!" kehotti Ville. "Aina te siitä kahvistanne. Viime kesänä minä sain Matin luona kahvia joka päivä, toisinaan kahdestikkin. Matin isoäiti kaatoi vain. Ole niin hyvä, ja sitten hän pani kolme neljä korppua ja piparkakkua teevadille."
— "No, se nyt on kuultu moneen kertaan", nyrähti Olli. "Ensi kerralla onkin minun vuoroni mennä sinne. Paniko hän aina teevadille?"
Samassa ovi hiljaa aukesi, juuri sen verran, että suuri, tummansininen piippalakki, harmaalla jäniksennahkalla reunustettu, ja lakissa pikkusen tytön oikein toimevan näköiset kasvot sopi siitä tirkistämään.
— "Leeni!" nuhteli Elsa.