"Ja loistoon aamun kirkkahan, ja loistoon aamun —"
Samassa hän vaikeni. Isä tuli huoneeseen.
— "Täällähän taitaa olla pari tämän talon unikekoa", isä virkkoi, kumartuen katsomaan, mitä he lukivat.
— "Luuletko sinä, että hän oli pahoillaan?" kysäsi Olli hiljaa isän poistuttua ruokasaliin.
— "En luule; hän nipisti minua korvasta", vastasi Ville. "Mutta toisina aamuina meidän täytyy nousta varemmin. Minä olen varma, että isä itse oli käynyt porstuassa tapailemassa halkoja konttoriin, ja laatikko oli typötyhjä."
— "No, kylläpä tässä kaikessa tapauksessa ennätetään", tuumaili Olli ja rupesi hänkin Maamme kirjan säkeistöjä opettelemaan. — "Tuhanten — rantain — partahilla — herä — jä — armas —"
2.
VARSA.
Kouluhuoneen ovelle koputettiin, ja äiti pilkisti huoneeseen.
— "Neiti!" hän sanoi. "Olkaa hyvä ja pistäytykää hieman täällä, neiti!"