— "Uh, miten olet olevinasi. Ja äiti on kieltänyt sinua talliin menemästä", sanoi Olli.
— "Minusta juuri te itse olette olevinanne", virkkoi Elsa loukkautuneena, "ikäänkuin se olisi teidän varsa enemmän kuin toistenkaan."
— "Kunpa tämä tunti loppuisi", huokasi Ville ja vilkasi kaihoten ikkunasta pihalle.
Aurinko paistoi häikäsevälle lumelle. Oli niin hiljaista. Ikkunalaudalla kyykötti varpunen pää siipien väliin kaivautuneena ja niin pörröisenä, että luuli sitä harmaanruskeaksi höyhenpalloksi. Se oli tietystikin jo tallissa käynyt, mutta kummallista oli, ettei se mieluummin istunut tallin ylisellä katselemassa uutta pikku varsaa. Ville kyllä tiesi, mitä hän olisi varpusen sijassa tehnyt.
Onneksi opettaja palattuaan kutsui Elsan kartalle. Mutta Elsakin, joka muuten niin hyvästi osasi, oli oikein hajamielinen. Myötäänsä hän näytti väärin ja Leppäveden asemesta hän sanoi Puulaveden. Pahimmin hän kompastui nimittäessään Vuoksenvirtaa Saimaan kanavaksi.
— "Mutta Elsa", sanoi opettaja, "ajattelehan nyt hiukkasen. Tämähän on —"
— "Saimaan kanava", Elsa taas vastasi.
— "Ei, tämähän menee päin mäntyyn", surkeili opettaja. "Oma maamme täytyy meidän tuntea yhtä hyvin kuin oma kotitalomme."
Ja hän näytti itse alusta loppuun keskimäisen ja kaakkoisen vesistön. Mikäs ihme näyttäessä, kun osasi niin hyvästi! Kaikki oli kartalla niin helppoa ja luonnollista hänestä. Mutta kyllä oli vaikea sinä päivänä seurata.
Pieni ruskea varsa suurine kirkkaine silmineen tulla tupsahti tuon tuostaankin sekä Villen että Ollin ja kartan väliin. Kun Antti edes olisi tallissa sitä vaalimassa. Niin pikkiriikkinen varsa kyllä hoitoa tarvitsee. Karoliinahan myötäänsä hyppäsi navetassa vain yhden ainoan vasikan tähden. Ehkä Antin oli täytynyt mennä korsuun pehkuja hakemaan. Eipä siellä illalla heidän tallissa käydessään ollutkaan paljoa jälellä. Kukapa olisi sitä aavistanut niin pian. Vielä eilen oli kaikki niinkuin viime viikollakin, kun he pakkasen tautta muuttivat Tuiman ovensuusta etäisimpään suureen tyhjään nurkkapilttuuseen. Ja nyt oli siellä pikku varsa. Ehkäpä se makasi. Kunhan vain olisi sillä ollut kylliksi pehmeä.