"Minä poltan niitä teitä muistellen, Sally, olkaa varma siitä."
Rejer painui ajatuksiinsa ja oli paluumatkalla harvasanainen Lindin polttaessa sikaariaan ja laajasti esitellessä koreata, kunnon Sally Frankfurteria.
Laivalla Rejer ryhtyi, vaikka olikin jo myöhäinen yö, laskemaan ja sijottelemaan joitakin muonavaroja, jotka oli tuotu ruhviin. Hänen ajatuksensa askartelivat.
"Mitä sinä tirkistelet?" kysyi hän äkkiä nähdessään göteporilaisen useita kertoja kumartuvan kailetti-ikkunaan.
"Oli kuin kipinä tai valo tuolla alhaalla", vastasi toinen, "mutta se kai on vain kapteeni, joka vielä valvoo. Hän on varmaankin ottanut jäähyväiset joltakin tänä iltana ja istuu nyt tuolla pimeässä tupakoimassa asian valmiiksi. Se taula syttyy joka satamassa ja sammuu jälleen, kun päästään merelle!" mutisi hän, "ei hänen sydäntään yksi tyttö kauan pidä hameentaskussa!"
Rejer antoi hänelle edelleen tullutta pikku tavaraa. Äkkiä hän suoristihe ja sanoi:
"Kuulehan, göteporilainen! Pari ottelua minä aion kokea kotimaassa, ennenkuin Amerikkaan harhaudun. Ilma tuntuu toiselta täällä pohjanpuolella!"
— Seuraavana päivänä, kun he olivat sivuuttaneet Cuxhavenin ja määränneet suunnan, virkkoi Rejer yht'äkkiä pilkallisesti Lindille:
"Teillä kun on päässänne niin paljon naisväkeä, perämies, niin olette varmaankin unohtanut — fredriksvaerniläisen."
"Saara Rördaminko? Ei toki — hän on liian hyvä unohdettavaksi, ja kun tässä päästään kotiin…"