Tuntui keventävältä, kun perämies Lind saapui; hän oli ylevän tunnelman vallassa ja hyräeli.
"Hyvää iltaa, Rejer!"
Miten reipas ja merimiesmäinen hän olikaan! Tarvitsi vain nähdä, kuinka hän nosti käden suulleen huudellen moneen toviin, kunnes kaukainen ääni kuului hänelle vastaavan. Rejer tunsi ihan lämpenevänsä perämiestä kohtaan.
"Kuulkaahan, perämies!" tiedusteli hän äkkiä. "Mikä espanjalainen naishenkilö se oli, jonka kanssa perämies teatterissa istui?"
Perämies näytti hiukan ällistyneeltä.
"Vai niin? Olitko siellä?… Hän, no! Niin, hän oli… jonkinlainen sukulainen…"
"Täällä Barcelonassa?"
"Niin, hän on tullut tänne… sattumalta… oikeastaan hän on jonkinlainen serkku… kaukaisia sukulaisia…"
"Ymmärtääkö hän norjaa?"
"Hm… hiukan… hieman sinne päin. Mutta älähän viitsi jutella, että näit meidät yhdessä — ei kenellekään laivassa — ymmärrätkö!" Hän vihelsi hiljaa.