Hän rohkasi mielensä ja tarttui neiden käteen sekä poistui pikaisesti.
Vaan kadullakin näki hän vielä ne päättäväiset silmät niin ihmeellisen kauniisti kiinnitettynä itseensä, ikäänkuin hän olisi tahtonut antaa hänelle jonkun neuvon tai toivotuksen matkalle…
Alert'illa vallitsi suuri kiire. Vesitynnörit olivat sivuilla, ja perämies seisoi purus suussa antamassa käskyjään kaikkien valmiiksilaittamisesta, kunnes ankkuri nostettaisiin aamulla.
"Muista tänä iltana kello yksitoista olla venheellä laivasillassa!" — nyökäytti hän lyhyesti päätään, nähdessään Rejer'in.
Rejer tarttui työhön niinkuin karhu.
"Haubitsari kyllä tietää, mitä tekee, kutsuessaan luokseen perämiehen!" — mutisi hän katkerasti, muistaen mitä vanhus oli uskonut hänelle, neuvoistaan tyttärelle… "Kovasti raataessa pääsee ajattelemisesta… Eteenpäin!"
X.
Rejer tutkii ensimmäistä perämiestä, ja löytää liian pian pohjan.
Aikaiseen, ennenkuin jäidenlähtö oikein oli alkanut, läksi Alert tällä kertaa lastineen Cardiffiin oikeassa pahassa Pohjanmeren säässä — ähkypäinen hankapurjetuuli ja taajoja raekuuroja.
Pursimies käveli ja reutoi itseään luuvalossa, väittäen ilmassa olevan lunta. Hän aikoi aina antautua köydentekijän uralle maalla, mutta ei vaan koskaan voinut vastustaa viettelystä, kun perämies Lind tuli hänen tupaansa ja sanoi: