Hän venyi vuoteellaan ja ajatteli Hammernäs'in honkaa mäellä, vahvoine, ryhmyisine, punertavine oksineen, ja kuinka hän lapsuudesta asti oli sekoittanut sen synkän huminan ja äitinsä raskaat huokaukset toisiinsa.
Äiti olikin oikeastaan elänyt kokonaisen elämän huokauksissa.
… Itsensä koukistaminen, taivuttaminen ja kietoutuminen mieheen sekä oleviin oloihin — vaikka oli luotukin vahvaksi ja suoraksi — oli hänessä melkein kasvanut omantunnon rauhaksi; mutta hänen silmänsä, hänen suuret kasvonsa raskasmielisen näköiset ja ne raskaat, syvät huokaukset hänen rinnastaan sanoivat, että se tapahtui voimakkaalla ja mahtavalla rungon rutinalla… Eikä luultavasti vähimmän sinä päivänä kuin Ottilie panihe Haarstad-liejuun rakentaakseen siltaa hänelle ja äidille Hammernäs'iin.
Hän oli huomannut sen ja kärsinyt siitä hämärästä pienuudestaan asti oikeastaan tietämättä itsekään! — se oli kokoontunut voimaksi hänen povessaan, niin että se kerralla olisi voinut irtautua sieltä ja ryöstäitä valloilleen…
Ja suoraan piti sen käydä — tai männikköön — sen vannoi hän äitinsä muistolle!
* * * * *
Sillä aikaa kuin Alert lossasi Itämerenrukiita ja lastasi taas kaloja Italiaan lähteäkseen uudelle pitkälle matkalle, käytti Rejer Bergen'issä jokaista hetkeä hyväkseen, saadakseen selville jotakin, johon voisi antautua. Hän nosti kaikki purjeensa, tutki ja pisti nokkansa kaikkeen, katsoi ympärilleen siellä ja täällä… Ne kaksi silliä, jotka talvella olivat tervehtineet häntä Bukne-vuonon suulla, eivät olleet jälettömiin hävinneet hänen muististaan! — ne olivat sanoneet hänelle, että hän oli tuhmajussi, joka kiersi maailmaa ympäri ansaitakseen, samalla kuin rahat uivat merellä melkein hänen tupansa oven edessä!
Jollakin tavoin piti käydä päinsä kaivautua silliliikkeesen!… Vaan siihen tarvittiin pääoma, — varsinkin sillä, joka ei voinut mukautua muiden kuin oman päänsä mukaan!
Hän pisti nokkansa enemmän kuin ennen nuuskien ja vaanien kaikkeen, tutki katseellaan sekä kuulusteli ja tutki ihmisiä jo kaukaa…
Eräänä päivänä kuuli hän kokonaisen joukon aa-vuonolaisia tulleen siirtolaislaivaan "Kong Sverre," joka oli satamassa valmiina lähtemään Amerikaan, ja hän päätti heti soudattaa itsensä sinne.