Tämä oli kotiseutua; yhtä kääpiömäiseksi kutistunutta oli sekin! — kaikkien matka-arkkujenkin ympärillä kuin hämähäkin verkkoja!

He olivat sisustaneet välikannen itselleen maalatuilla ja kukitetuilla arkuillaan ja lippaillaan, nahkasillaan, sänkyvaatteillaan ja rukeillaan sekä arvaamattomalla paljoudella epäkäytännöllistä romua! Todellakin oli hyvä, ett'eivät he olleet ottaneet tahkojaan mukaansa, — sillä eräästä säkistä tirkisti ilmoille vanha viitake ja kovasin!…

Suutari Jo ei katsonut ylös, mutta leikkasi vaan innokkaasti laudallaan.

"Sinä ompelet vielä kenkiä, näen mä!" — sanoi Rejer.

Jo vilkasi arkamaisesti luultuun perämieheen eli laivanpäällikköön.

"Niin teenkin, — niinkuin tiedät ei suutarin akalla eikä sepän tammalla ole koskaan kenkiä jalassa!"

"Suutari Jo!" — lausut Rejer Aa-vuonon murteella.

Suutari Jo katsoi ylös ällistyen ja veitsi suussa.

"Tulen kysymään, kuinka kävi saappaitteni, joista minä silloin jouluna karkasin!"

Suutari Jo säpsähti.