"On pitkiä aikoja siitä, kuin kuulin sinun olevan naineena miehenä, ja olen ollut aikeessa kirjoittaakin sinulle sen johdosta. Vaan siitä ei ole tullut mitään ennenkuin nyt, kun minultakin on uutiseni ilmoitettavana. Toivon siis sinun voivan hyvin joko tämä kirjeeni sitten tapaa sinut korviasi myöten sillissä tai Arcturus-laivalla, — joka sinun tulee jättää, niin pian kuin suinkin voit, se on minun neuvoni, se ei ole korkkipuusta ja saattaa tehdä lopun itsestään, niinkuin myllynkivi Hispanjan merellä!
"Mitä minuun tulee, niin — navakka tuuli ja muuta semmoista, tiedäthän! Sinä tunnet historian. Oikein hyvin kävi ensin, kuin tulin tänne ja aloin lukea rahtia amerikalaisissa eayleissa. En ole koskaan saanut niin hyvin en pundissa, liirissä enkä francissa, kuin täällä Tyynellä merellä, etenkin vehnäseuduissa. Vaan, 'totta sanoakseni,' niinkuin göteporilainen sanoo, — ei ystäväsi Lind ole tullut sen rikkaammaksi eikä köyhemmäksi. Hän mukautuu aina hyyryn mukaan yhtä tarkasti kuin ilmapuntarin, — suuret ansiot, suuri herra maalla, ja suuri herra, suuret taskut, tiedäthän…
"Niin, nyt saanen soutaa esille uutisellani… Luulenpa sinun jo rupeavan arvaamaan ja varustautuman ottamaan vastaan jotakin ruusunpunaisia pilettejä ja muuta semmoista. No niin, minä olen vihdoinkin ottanut sen suuren askeleen, — rohkaissut mieleni ja sitoutunut morsiameen minäkin!"
Saara mutisti suutaan ja keikautti halveksivaisesti päätään; — Lind oli puhunut niin laveasti ikuisista tunteistaan kosiessaan häntä!
"Minkä näköinen hän on?" — luki Rejer eteenpäin: — "solakka ja sorja sekä pää kuin gallionin kuva, joka kiekuu ja keinuu … kaula ja käsivarret kiiltovalkoiset … rinta komea ja rohkea, niinkuin tuulen pullistama märssypurje! — ja sen lisäksi niin kaita vyötäisiltä, niin hienomainen ja arvokas! Kunhan näkisit sen oikealta näkökohdalta, hakkuulaudalta! — hän häviää kuin näky kaukaa, komein mitä voit ajatella, — jos rehellinen merimiessydän muuten sykkii povessasi!"
"Kas!" — huudahti Saara — "ne vasta on miehiä, jotka heti tulevat kuin voi kasvoiltaan, kuin vaan saavat nähdä naisen! … ne jättävät sanansa ja autuutensa joka satamaan. Semmoista ei voi sanoa mieheksi!"
"Hm! … hänkö ei mies! sinun pitäisi saada nähdä pimeänä yönä hänet riehuvassa myrskyssä!"
"Tahtoisin mieluummin nähdä hänet selvällä päivällä semmoisena, johon voisi luottaa!"
Kirjettä jatkettiin:
"Hän on niin hienomainen ja komea neito, ja kun tuuli sivelee hänen poskiaan, niin täytyisi sinunkin tunnustaa sen lankeavan kunnialla, joka lankeaisi hänen paulaansa, etenkin kuin hän nyt vasta on sen lisäksi tavattoman edullinen kauppa!"…