"Sääli sitä ihmisparkaa, joka on uskonut itsensä hänen huostaansa!" — tuumasi Saara.
"No, no, … enemmän!"
… "Käsivarteni on hänen vyötäistensä ympäri, ystäväni! — tukevasti ja uskollisesti, niinkauan kuin kapteeni Lind kyntää aaltoja"…
"Vielä mitä!" — sanoi Saara pilkallisesti, — "sitä virttä on hän jo monasti laulanut!"
… "Ja jos tahdot tietää hänen nimensä, — se kaikuu kuin soitto
joka kerta kuin minä kuulen jonkun lausuvan sitä — niin"…
Vaan nyt tuntui Rejer'istäkin jo menevän liian pitkälle.
Hän heitti kirjeen kädestänsä; "luonnollisesti joku Rullia —a—ha." sanoi hän suutuksissaan, — "jostakin laululuolasta … joka on saanut hänet kiedotuksi! … — Rullia —a—ha!" — kertoi hän muristen bassolla, joka pelkästä suuttumuksesta muuttui diskantiksi; sitten otti hän taas kirjeen:
… "Niin on se — 'Albatross' täysi priki, kolmesataa viisikymmentä kauppalastia, uusi, parhaista aineista, alamastot punasesta pihtahongasta, ostettu Arendalin laskuun, yhdenkolmatta miehen väestöllä, niissä pursimies, göteporilainen, kirvesmies ja steewartti Alert'ilta sekä paras, Jens Emanuel Lind kapteenina! Niin, tämä nyt oli minun rakkausjuttuni! Mihinkään muunlaiseen naimiseen en minä, suoraan sanoen, luule luontoni soveltuvan"…
"Eipä, ei, siinä puhuu hän asian paikalleen!" tuumasi Saara.
* * * * *