Tämmöisen tiedon oli hän tänään saanut ja se pani koko talon liikkeelle: — piti lähteä liikkeelle! Nuottuepäällikköjen ja miehistöjen saada sana, muona panna valmiiksi … tuhat asiaa! — ja käskyt annettiin röyhkeästi ja kiivaasti.
Villahuivi irrallaan kaulassa, umpirintainen mekko yllä ja kädet seljän takana käveli hän edestakaisin suuressa huoneessaan. Käynti oli huojuva, pitkä vartalo hiukan taaksepäin kenossa, ja terävillä, ankarajuonteisilla kasvoilla oli tänään puna, ikäänkuin korvapuustin jälki kummallakin poskella.
Oli kaksi hyvin erilaista olentoa, jotka purjehtivat perheenpirtin lattiaa, huolellisesti varoen törmätä toisiaan vastaan. Hänen vaimonsa ei niinkään hevillä sekaantunut toimissaan; … hän oli nähnyt monta semmoista myrskynpuuskaa jo ennenkin ja käveli siellä nyt leveänä, päättäväisenä ja vakavajalkaisena antamatta minkään häiritä itseään taloustoimissaan:
"Rejer kulta! — jos sinä odotat, kunnes joulu on ohitse, niin olen varma, että kuitenkin olet aivan ensimmäisiä. Sanansaattajahan ei kuullut mitään sillistä!"
"Kuullut sillistä? … kuullut sillistä; onko kuultu mokomaa!… Silloin muutkin läksisivät soutamaan sinne! Ei, näetkös, mutta mitä hän sanoi, haiskahti silliltä, sen minä tunsin!"
"Oo, sinä tunnet aina sillin hajua, Rejer! Anna nyt ihmisten viettää joulua rauhassa; — muuten ei sovi aa-vuonolaiselle, tiedäthän!"
"Eikö sovi aa-vuonolaiselle? Ei — vaan antaa Jumalan antimien mennä mereen pitämättä niitä senkään arvoisina, että ojentaisi kätensä niitä ottamaan, — se sopii aa-vuonolaiselle, se!.. Ensin viettää joulua ja sitten, kuin ovat saaneet oluttynnörin loppuun, on heidän sovelias aikansa, niin!… Vaan nyt tulevat ehkä sillit ensin eivätkä ollenkaan odota! — Oikein, kyllä minä opetan heitä! Minä oikaisen heidät suoraksi, jos he tekeytyvät kumarammiksi kuin he jo ovat… He saavat tuntea paljan sattuvan naulan päähän!"
"Niinpä niinkin, sinä olet oma herrasi, Rejer! — ja minun puolestani on muona valmiina. Teidän tarvitsee vaan ottaa se huostaanne!"
"Valmiina kaikki?" — hän katsoi hämmästyneenä, melkeinpä epäillen häneen.
"No, sen verran olen minä huomannut sinusta näinä päivinä, että sinä tahdot merelle, sanoipa sanansaattaja niin tai näin!"