"Se oli oivallisesti, Saara!" — sanoi hän pyörähtäen ympäri kannallaan ja hieroen käsiään. "Oivallisesti! sanon minä sinulle … vähintään kolmen päivän säästö… Siinä vasta emäntä, joka kelpaa!… Sinä olisit voinut olla päällikkönä kalastusretkellä, jos olisi tarvittu!… Oivallista! … oivallista!"
"Niin, nyt olen minä ja kaikki ämmät leiponeet ja panneet juomaa sekä varustaneet sinua antaen joulupuuhien jäädä, ja nyt sinä olet tyytyväinen!"
"Olenpa niinkin, hyvin tyytyväinen!"
"Vaan näetkös, Rejer! nyt täytyy sinunkin totella minua yhdessä asiassa!"
"No, annas kuulla!"
"Minä en tahdo Jan Conradia mukaan kalastusretkelle tänä vuonna, niinkuin sinä puhuit!"
"Vai niin! — juuri hänen täytyy tullakin mukaan!"
"Muista, että poika vasta ensi vuonna tulee seitsentoistavuotiaaksi; poika on kasvanut niin rohkeasti, että on melkein kolmekyynäräinen eikä hän ole vahva!"
"Joutavia, hän on kylliksi vahva, oikea hevonen — kunhan hän ei saa olla täällä kotona hemmoteltavana."
"Minä tarvitsen hänen apuaan; täällä on kyllä tekemistä, tiedäthän!"