"Hyvä on, että meillä on vaan osaa toiseen, isä!"
Rejer pyörähtihe kiivaasti: — "Hyvä! … hyvä!" — kertoi hän ja läksi avonaiselle ovelle katsomaan ulos. — "Ilma ei nyt ole sen pahempi kuin että me muutamien reipasten miesten kera voisimme purjehtia sinne viemään rossia ja muuta semmoista … meillä on päivä edessämme!"
Ei kukaan vastannut.
Rejer käänsi heille kiivaasti selkänsä… "Hm, hm!"
Myrsky teki taas rynnäkön katonmalkoja vasten. Taas katsoi hän ulos; — tuiskusi yli koko saaren.
"Kaikki sillit taas hajaantuneet mereen … luullakseni yritämme liikkeelle!" — lisäsi hän päättävästi. "Olisi häpeä, jos me viruisimme täällä kaikkine tarpeellisine aseinemme ja antaisimme seudun suuren siunauksen mennä jälleen mereen! — No, Anders?"
Anders oli halukas.
"Minä tulen mukaan, isä!" — sanoi Jan.
"Sinä jäät tänne!" — sai hän vastaukseksi.
Kaksi muuta miestä lupautui ja toiset alkoivat laittaa kaikkia kuntoon.