Hän näki naisien soutavan satamassa toisesta laivasta toiseen. Kun he tulivat "Resolut'iin," kiipesivät he ylös portaita ja istuivat pitkin laitaa, syöden tai nakerrellen jotain, niinkuin rivi variksia, jotka pitävät käräjiä.
Nyt kiiruhtivat he ylös ikäänkuin olisivat peljästyneet ja uudestaan veneisin. Kapteeniko se ajoi pois heidät? — — Sillinperkaaja seisoi viimeisenä jälellä, käsi mastotouvissa ja toinen jalka portaalla; näytti siltä kuin olisi hän ottanut puhuaksensa toisten puolesta…
Aivan oikein! — kapteeni ei tahtonut kuulla mitään lörpötyksiä kannella ja hän oli nyt tullut laivan portaalle saakka; mutta tyttöpä piti puoliaan … aina viimeiseen saakka, jolloin hän viime silmänräpäyksessä heittäytyi veneesen. Vaikka hän hyppäsikin niin korkealta, jäi hän kuitenkin seisaalleen ja näytti niin keveältä ja reippaalta! — Juuri noissa kapeissa, nivelittömissä lanteissa oli jotain niin luontevata, somaa ja notkeata… Rejer neuvotteli itsekseen, menisikö hän tanssiin, vai eikö, — kunnes jo kauan oli ollut pimeä…
Kuljeksiminen näin myöhään illalla, kun taivas on tähtikirkas ja ilma niin kylmä, olikin kaikkea muuta kuin hauskaa… Astuskellessaan siellä edestakaisin, taisteli hän kovan taistelun sydämmessään tuon laihan, likaisen, villasukkiin ja paikattuun hameesen puetun sillinperkaajan tähden!… Olikohan perämies siellä?… Tanssikohan hän hänen kanssaan?…
Tämä viimeinen ajatus saattoi hänen hiipimään rantaäyräälle — juuri kun toiset tulivat sisään tunkeutuaksensa pitkin sängyn laitoja toisensa viereen, niinkuin sillit. Ja muutamien minuuttien perästä seisoi Rejer hengästyneenä, pitkänä ja punaisena piirissä tanssivien ympärillä.
Siellä vietettiin sillinpyynnön alkajaisia, niin että oli oikein hupaista nähdä, — hypittiin niin että lattia tömisi!…
Hän näki sekä perämiehen että sillinperkaajan. He tulivat täyttä vauhtia tanssista, perämies pyyhkäsi juuri hikeä kasvoiltaan nenäliinallansa, kun hän huomasi Rejer'in.
Hohoi! — sinäkö siellä! huusi hän viitaten.
Rejer ei vastannut. Nopeasti ja notkeasti vetäytyessään perämiehen luota, oli silliperkaaja kokonaan hänet hurmannut. Hän otti molemmat hartiansa avukseen, sysäsi ja tunkihe koko joukon läpi ennättääksensä perille ennen kirjuria, jolla oli punainen villavyö päällä ja joka myös pyrki tytön luo. Hän kuuli takanansa perämiehen huutavan: "Kuules! — hoi — hoi; kuules!"… Mutta Rejer ei nyt huolinut mistään, eipä vaikk'ei häntä olisi kutsuttu poikanulikaksi, hänellä oli ainoastaan sillinperkaajan hoikka muoto edessään; ja äkkiä eteenpäin astuen huudahti hän:
— "Tahdotko tanssia kanssani, Stiina?"