"Kuntoon prampurjeen laskemisessa, kantanuora ja nostotouvi!"
Rejer läksi heti kiipeämään reelingistä. Vaikka hän ennen oli ollut märssyssä, ei hänen kuitenkaan ollut ihan helppo tulla toimeen näissä pehmeissä köysitikapuissa. Häneltä kävi matka hitaasti ja varovasti, puoleksi vatsallaan, tarttuen edestäpäin kynsin kiinni ja vanuttaen itseään ylöspäin niinkuin merikrapu. Nähdessään jungmannien menevän ohitsensa, teki hän turhan kokeen pitkillä säärillään ja käsillään mennäkseen kaksi puolapuuvälistä kerrallaan. Puttinkitouvissa märssyn alla, jossa piti kulkea takaperin, seisattui hän miettiväisenä; vaan samalla huomasi hän sisäpuolella rei'än märssyyn ja käytti samassa silmänräpäyksessä tätä käytävää. Ylhäällä kokoamissarvessa seisattui hän taas vähän, ikäänkuin olisi hakenut jotakin uutta pelastusreikää, ja pitkitti sitten kilpikonnan tavoin hyppäyksiään köydeltä toiselle, milloin käsillään milloin jaloillaan.
Kohta sen perästä seisoi hän ison pramraa'an perttinuoralla, tuulen vinkuessa hänen purjekangashousuissaan sekä mustanharmaan ja vihertävän meren ankarasti läikkyessä, niin että pyrki päätä panemaan pyörälle! Hän oli aivan sekaisin. Hän kuuli komentohuudot alhaalta, vaan ne sekoittivat häntä enemmän… Ne kuuluivat kuin äänet toisesta maailmasta yhdeksi taklaasin vikinän ja kitinän kanssa.
"Mikä sinulla on, kokki?" — kysyi häneltä jungmanni yläpuolella nokassa.
"Ei mikään!" — vastasi Rejer lyhyesti; — hän sattui samalla katsomaan alleen mereen, jonka yläpuolella he kiikkuivat.
Ja että hänellä oli jotakin, sen sai hänen naapurinsa, ruotsalainen nyt nähdä, silla hän karjasi:
"Ei tuulenpäälle! ei tuulenpäälle, sinä pitkä kuhnus! … ei tuulepäälle — kuuletko!"
Vaan Rejer ei osoittanut kykyä eroittamaan tuulenpäällystä eikä alusta tai yleensä käyttäytymään järkevästi kummankaan suhteen. — Tässä oli kysymys vaan yksinomaan siitä, — sen tunsi hän — että jäisi raakapuun päälle ja pelastaisi henkensä, tapahtuipa muutoin mitä tahansa.
Hetkisen perästä oli pyörtymys kuitenkin asettunut ja hän voi jälleen käydä käsiksi työhönsä.
"Tuossa!" — sanoi ruotsalainen ja ojensi hänelle pyöreän pullon — "niinhän sinä olet valkea kuin haamu!"