Köysi oli vedettävä laivalle, joka heillä oli ollut ulkona hinatakseen itseään erilleen naapuristaan, raskaasta sokerinkuljettajasta kotoisin Venezuelasta, ja Rejer hyökkäsi sokeasti työhön käsiksi.
"Hoo? tahdotko sinä, pöllöpää, hinata etunenässä täysinpurjehtineiden miesten edellä! … ehkäpä edellä pursimiestäkin?" huudettiin hänelle ivallisesti ja kopeasti — "joudu! … perälle kuuletko!"
Rejer loi "täysinpurjehtineesen" katseen, joka — no niin, hän tyytyi, vaikka vähän hitaasti, lähtemään perälle köyden päähän, jossa hän asettui viimeiseksi mieheksi. Mutta hänen sydämmensä sisin kiehuva ajatus oli, että olipa se pursimies tai kirvesmies tahi köykäisiä matruusia taikka vihdoin steewartti ja laivakoira, niin, — — olisi heillä edes aavistustakaan, kuinka paljon alapuolella Rejer Jansen Juhl'in arvoa heidän ranki-järjestyksensä oli!… Törkeyttä heiltä! vaan olihan hän nyt kerran päättänyt kulkea tämän rapasateen lävitse! —
Vaan iltasella meni hän kuitenkin vahtiin aivan toisellaisissa ajatuksissa kuin nuo päivän katkeruudet. Aurinko meni mailleen Hispanjan vuorien taakse, meri loisti väriltä, joka oli sulatun raudan tai tumman viinin kaltainen…
Juanitaksi oli vanhus nimittänyt häntä… Juanita… Hän oli ollut lumoavan kaunis, kun hän eilen katsoi häneen… Ja nyt tänään, kun hän vitjat kädessä viittasi hänelle … ylösnostetuin käsivarsin, ja hymyili samalla!… Kaikkien maailman naisten pitäisi olla mustasilmäisiä — siitä tulisikin jotakin toista kuin tuo ikuinen sinisilmä maitosekoitus siellä pohjolassa!
… Niin, hän nauroi … vaan Rejer ei nauranut… Oi, ett'ei hän koskaan olisi nähnyt häntä! Mitä huoli hän naisista? Vaan hänestä — Juanitasta … Juanita oli hänen nimensä! — häntä tahtoi hän — täytyi hänen vielä kerran nähdä… Hänen täytyi toimittaa niin, että pääsee matkustamaan Hispanjaan…
Hän käveli edestakaisin sekanaisella tunteella siitä, että koko ajan näki hänen vartalonsa, ja oli hyvin onneton. Hän seisattui vähän väliä laivanlaidalle ja katseli ulos.
Göteporilainen istui pysättimellä etupuolella ja lauloi:
"Näki poika ruususen" … ja Rejer seisoi kuunnellen ja ajatellen ruusuaan…