"Elkää sanoko niin," — vastasi hän hiljaisesti hymyillen — "minulla ja sisarellani on semmoinen halu päästä teaatteriin katsomaan 'Merirosvo Jekinsiä' ja 'Luisianan mustaa seuraa;' vaan meillä ei ole ketään seurakumppalia … mutta semmoisen kanssa … kuin te — olisi se ihan toista!…"
Rejer oli kuin pilvistä pudonnut siitä, että oli saanut tekemistä niin hienon miss'in kanssa tavallisessa merimiesmajassa! — vaan elämähän tarjoaa niin suurta vaihtelevaisuutta, sitä saa ulkomailla kokea … niin uskomattoman erilaisia suhteita!
Iltasella tuli hauskaa, ensin teaatterissa ja sitten ravintolassa, jossa söivät illallista. Olihan luonnollista, ett'ei Rejer päästänyt käsistään kunniaa saada maksaa kaikki — jossa hänellä oli kova vastus, kun sisarukset pitivät mahdottomana ottaa vastaan semmoista uhrausta niin "ihan vennon vieraalta."
Miss Lizzy ehdoitteli kuitenkin, että saisi maksaa toistaiseksi laskun; hän ei tahtonut, että Rejer'iä petettäisiin… Muukalaiset olivat aina vaarassa siinä suhteen … ja "hänhän oli tilienhoitajatar viraltaan!" — lepersi miss katsoen lempeästi häntä silmiin, maksaessaan ja kirjoittaessaan maksunsa pieneen sievään muistikirjaan.
Kieltämättä hänen itsetuntoaan kutkutti saada niin pitkällisen alennuksen perästä istua vertaisena niin hienojen naisten rinnalla!
Muutamia iltoja sen perästä, kun he kävelivät värilyhtyjen valossa huvipaikalla "Great Hudson," huomasi hän äkkiä göteporilaisen, joka myöskin kuljeskeli Alert'ilta eronneena ilman paikkaa ja joka nyt rupesi omituisesti hullunkurisen näköiseksi sekä antoi merkkiä hänelle:
"Tuhattulimmaista" — kuiskasi hän pikaisesti ohikulkiessaan ruotsiksi
— "Lizzy Pump! … kääri purjeesi … poika!"
Rejer loi häneen vihasta säkenöitsevän katseen ja meni eteen naisten kanssa.
"Nosta ankkuriköysi ja päästä liikkeelle! — Hai-kalan kidasta ei kukaan pääse elävänä! Häpeää … häpeää … sinä."
Enempää ei Rejer kiireessään kuullut… Vaan nukuttuaan yönsä pyysi hän seuraavana aamuna laskunsa.