"Pretty fellow, the norseman! meidän täytyy laivalle tällä hetkellä, my boy!"
Kadulla tapasivat he göteporilaisen.
"Viisikymmentä dollaria kuussa 'The Pearlilla!'" — huusi Rejer; —
"Bahiaan ensin … en ota kauemmaksi hyyryä!"
"Tuhannen pirua! — minä tulen mukaan!"
Asia päätettiin heidän kulkiessaan laivalle.
Tämä oli täynnä äsken hyyrättyä väkeä, — kummallisia naamoja kaikkialta! Venheen pohjalla näkyi seljät kahdesta täydellisesti juopuneesta, mustasta jätkästä punaset paidat yllä…
"Liikkeelle!" — kaikui komento.
He olivat iloisia ja lauloivat toistensa suuhun, kunnes pääsivät laivan luokse, johon kului hyvä aika, sillä "The Pearl" oli laskettu kauas pitkin virtaa.
Päästyään laivalle kohtasi heitä kuitenkin hyvin odottamaton vastaanotto, kun heidät tuotapikaa ilman mitään selityksiä komennettiin lastaustyöhön. Raskaita säkkiä ja laatikoita oli pinottain ja koko joukko lastia oli vielä laskematta alas; näytti siltä kuin työstä yht'äkkiä olisi heretty kesken.
Tämä oli hävytön kolttonen! — täydessä ristiriidassa kaiken amerikalaisen menetyksen kanssa, jonka mukaan kaikki pitää oleman valmiina purjehdukseen, kun hyyrynottaneet saapuvat laivalle, niin että he pääsevät kaikesta lastauksesta. Vaan täällä ei näkynyt olevan mitään tehtynä purjehduskuntoon pääsemiseksi; eikä miehistökään ollut juuri muuta kuin puolilukuinen!