Hän oli siinä kiusallisessa asemassa, jolloin ei tiedetä, pitäiskö olla kohtelias vai raivoisa… Joll'ei muuta niin täytyy hänen saada lasku vähennetyksi viidellätoista dollarilla…
"Se on ihan tavaton lasku, mr Pump! … vaan olkoon menneeksi! vähentäkää viisitoista dollaria, niin tulee paraiksi kahdeksankuudetta, kaikki mitä minulla on!"
"Mahdotonta, mr Juhl! — siinä ei ole centtiäkään liikaa!"
"Mr Juhl on ollut niin kohtelias ja ruvennut maksamaan minun ja sisareni edestä … tahtoisin kernaasti maksaa osani!" — sekaantui Lizzy puheesen lauhkeasti.
Viimeinen muistutus saattoi Rejerin kunniantunnon kuohumaan.
"Kiitos miss! — vaan mihin olen sokeasti hyökännyt, niin saanen myöskin itse kavuta siitä ylös… Mr Pump!" — hän kääntyi äkkiä tämän puoleen… "Minulla on ainoastaan kahdeksankuudetta dollaria taskussani; ettekö tahtoisi auttaa minua myömään uusia vaatteitani, niin…"
Mr Pump käänsi ainoastaan raskassoutuista ruumistaan ja nyökäytti päätään parille henkilölle, joiden lakin ympärillä oli kultapunonaiset ja jotka istuivat nauttimassa tilauksiaan ihan viereisen huoneen oven poskessa.
"Mr Fearwather 'The Pearlin' ensimmäinen perämies: istuu juuri tuolla sisällä tarjoamassa hyyryä; hän tarjoo mitä tahansa tuommoisesta miehestä kuin te, mr Juhl … tavattomia hyyryjä…"
Mr Fearwather astui sisään, tanakan kolmannen perämiehensä seuraamana.
Rejer oli pulassa sekä kunniavelasta että muusta! Tässä ei enää ollut kysymyksessä tahtoiko hän tai ei. — Elämä "The Pearlilla" oli kuin hienossa ravintolassa, sanoi hän, ja rahaa korvia myöten!