Merimiesmajan isäntä oli syystä tai toisesta taas herättänyt hänen epäluulonsa, ja kello kolmen lyönnillä oli Rejer taas tiskin ääressä; hänellä oli tavaramyttynsä valmiina kädessään:
"Ja nyt minun laskuni, miss!"
"Oo, sen olin ihan unhottanut … huomenna…"
"Nyt heti, saanko pyytää, — jos mieli saada siitä maksua!"
Hän tuijotti raukeasti häneen ja soitti kellonnuorasta… "Sano mr Pumpille, että mr Juhl tahtoo suorittaa laskunsa!" Hän jatkoi kirjoittamistaan.
Tultuaan otti mr Pump häneltä muistiinpanot ja laskut pulpetilta ja alkoi kirjoittaa ja laskea mitä tarkimmalla huolellisuudella; hän ei pitänyt kiirettä ja tarkasti varmuuden vuoksi useampia kertoja jokaista eri menoa… Vihdoin kohosi hänen muhkea vartalonsa tiskin äärestä:
"Olkaa hyvä, mr Juhl!… Kolmekahdeksatta dollaria viisiseitsemättä centtiä!…"
"Mitä? … mitä tämä tietää! — Viidestä päivästä?"
"Olette varustautuneet uusilla vaatteilla, mr Juhl, — hattu neljä dollaria, liivit viisi, kaulaliina ja liinansolmu neljä … Saappaat kuusi ja tässä hiukkanen kunniavelkoja huvituksista Montrealissa… Maksuja naisten puolesta… Tehkää hyvin ja lukekaa!… Meno menolta… Rohkenen vakuuttaa niiden olevan oikein. Itsekin myönnätte sen."
Rejer seisoi lasku kädessä… Kolmekahdeksatta dollaria! — Viisitoista dollaria enemmän kuin hänellä oli rahaa! — kuukauden hyyry kuin tuulen puhallettu jokaisesta päivästä, — ja vielä pari kolme kaupan päälliseksi! — Tässä täytyy olla peijausta, hävytöntä peijausta! — Hän loi vihaisen katseen miss Lizzyyn, vaan tämä seisoi niin rauhallisena ja kylmänä, ett'ei Rejer voinut torjua epäluuloaan… Eihän hän tuntenut hintoja täällä!