Rejer tulistui. Hän tunsi hyvästi, että siinä sai puuvajan jätkä.
Kaikkein silmät olivat kääntyneet häneen.
"Minulla on tapana hyvin vähän miettiä, neiti Rördam! — Jos lista tulee minulle, niin saatte lukea siinä: Rejer Jansen Juhl!" — sanoi hän pistävästi.
Saara säpsähti; hänen sanoissaan oli ollut kovasti itsetuntoa, jota samaa katsekin ilmasi, ja hän ryysti kovasti R:ää sanoessaan Rejer'in nimessä.
"Me tulemme toimeen Juhl'in nimellä yksinään" — tuumi hän hymyillen. Hän räpytti hiukan silmiään katsoessaan häneen ja otti listan; "jos kirjoitatte toisetkin nimenne, voitte joutua maksamaan kolmen edestä!"
Hispanjatar oli hän, siitä ei voitu erehtyä; vaan jos hän oli kopea, niin saattoi Rejer'kin olla sitä puolestaan! se ei ollut haitaksi, että neiti oli saanut kuulla hänen nimensä!
"Häntä ei siepata niin helposti minulta!" kuiskasi kanunamies, osottaen piipulla Saaraa, joka juuri vieraittensa kanssa meni ovesta. — "Sen sanon sinulle, ystäväni! — Kuinka! hm! Tässä tulee toinen ilma … sen tunnen puujalassani!" — keskeytti hän irvistäen — "olen antanut hänelle vähän tähystimiä ruhviin katsoakseen ympärilleen ja huomataksensa miehensä… Ei siinä kylliksi, että he tulla touhaavat laajat housut jalassa, hattu päässä ja pitkät silkkinauhat! Hän tuntee heidät, luulisin mä! — hempukainen joka satamassa!… Niin, olen täydellisesti hänelle selittänyt suhteet! Olen tottunut puhumaan suoraan, saat uskoa, sanomaan asiata oikealla nimellään! — koska hänellä on neljä sisarustaan hoidettavana, jos minusta aika jättää… Joko velaton kapteeni, Saara! — olen sanonut, tai perämies, semmoinen, jossa huomaat oikeata ydintä! — tai ei ollenkaan ketään! … pundsnichts! Jos tulee matruusi — vaikka hän olisikin kaunis kuin kulta! — niin tulee pitää jäykästi suuntansa katsomatta häneen… Ja meriupseereista pitää heti pyrkiä tuulenpäälle ja sitten kääntää keulansa ja laskea toiselle suunnalle! … ihan kokonaan toisille purjehdusvesille, Saara, sanon minä! se väki on kokonaan haaksirikko!"
"Näetkös, harvinainen ystäväni, — minä annan hänelle ainoastaan kaksi silmää päähän! ja sentähden … hi, hi, hi, ksi ksi, ksi…" hän tuuppasi Rejer'iä käsivarteen, — "pyrkivät niin monet vastatuulessa hänen peräänsä! Mu-utta … hi, hi, hi, ksi, ksi, ksi," — hän ryki ja sähähti ja hengästyi, "hän tietää, mitä hänen tulee ajatella."
Rejer ajatteli kuitenkin istuessaan vaan sitä, miten suuri onni hänelle, ett'ei ollut menettänyt sinisiä hienoja merimiesvaatteitaan! Olihan se ollut hyvin lähellä, ett'ei mekko mennyt ennen jouluaattoa; hän oli antanut Wallanille jo jonkunlaisen viittauksen siihen suuntaan; mutta sitten tuli sopimus, että hän söisi kanunamiehen luona uudenvuoden aikana… Vaan joku välitys täytyi hänen ja Wallanin välillä alkaa, eihän kelvannut hänen olla ilman rahatta tanssiaisissa!… Ja oikeastaan oli hänellä omia rahoja otettavana perämies Lindiltä!… Se asia piti vielä tänä iltana saada selville; oli parasta takoa silloin, kuin Wallan oli hyvällä tuulella…
"Hyvää yötä, herra ylikanunamies!" — sanoi hän yht'äkkiä.
"Noo!" — äännähti tämä — "joko sinä nyt lähdet? Ui, miten jalkaani pakoittaa!… Hyvää yötä, hyvää yötä, harvinainen ystäväni!"