"Minua vaan ihmetyttää, ett'ette myös ole ruvenneet nuohojaksi täällä!" — sanoi hän keikauttaen niskaansa.
Rejer katsoi häneen.
"Sen vakuutan teille, neiti!" — lausui hän hilliten ääntään, jossa piili ankara vihanpuuska — "että jos vaan voitte hankkia minulle nuohojan paikan, niin menee Rejer Jansen Juhl kyllä uuninpiippuun… Se on yhtä varma kuin että hän suorittaa perämiehen tutkinnon, vaikk'ei ole killinkiäkään taskussa!… Niin, minä olen länsimaasta, neitiseni! — eräästä paikasta sieltä, jota kutsutaan 'Eteenpäin!' — ja siitä huolitaan viisi, käykö tie puuvajan tai kaupungin uuninpiippujen kautta!" — Hän nyökäytti päätään ja läksi.
Kumpasessakin sisähuoneessa vilisi nuoria merimiehiä, jotka antoivat oikeuden tapahtua ravintolatavaroille, ja jotka nyt tanssien välillä lähettivät sakeita savupilviä piippunysistään ja sikareistaan. Rejer'in astuttua huoneesen ympäröi häntä heti parvi kumppalia merimieskoulusta.
"Haukottelija" oli hämmästyttänyt heitä esiintymällä kavalieerinä rouvasväen seassa lattialla ja oli äkkiä muuttunut jalopeuraksi heidänkin mielestään… Että hän kävi hakkaamassa puita kanunamiehellä voidakseen suorittaa tutkintonsa, siitä kuiskattiin nyt hauskuutena, vaikka se sitä ennen korkeintaan oli herättänyt epäiltävää huomiota niissä muutamissa, jotka siitä tiesivät… Nyt näkivät kaikki niinkuin yksi mies, että hänessä oli miestä!
"Ota minun nysäni lainaksi, Juhl! — erinomaista tupakkaa… Birdseytä, Liverpoolissa ostettua!"… "Sikari, Juhl!" hänelle osoitettiin kahdelta puolelta. "Nyt käymme istumaan, pojat! — ja sitten kokoamme yhteen punssimaljaksi! — Mitä Juhl? — Sanoppas sinä siellä ruhvissa! — malja — vaan jos sinä ehdottelet teevettä, saat itse huuhtoa kaulaasi sillä!… Väkevää, kuuletko! — oikea säännöllinen kolmen markan malja, — niin että veneellä voi siinä kulkea!"
Ne olivat erittäin hyviä poikia, eikä Rejer voinut muuta kuin olla hyvillään siitä, että kaikki niin välttämättömästi tahtoivat häntä seuraansa.
Kumppaleista ja ystävistä ei hän koskaan ollut tiennyt mitään. Koulussa kulki hän omaa tietään; hän pysyi erillään heistä ja he hänestä, niin että hän hyvin vähän tuli tuntemaan heitä; ja nyt istui hän yht'äkkiä hyvin kiinnitettynä ja tupakoiden, tavallaan parhaana miehenä koko hyväin ystäväin ja kumppalien seurassa! Näytti melkein siltä kuin jokainen heistä olisi tuntenut hänet jo kymmenen vuotta! — ja he olivat oikein kohteliaita miehiä kaikkityyni, pikkukauppiasten ja ammattilaisten poikia.
Tanssittiin ja juotiin, ja koko ajan muodostui luja muuri Rejer'in ympärille. Hänen suurenmoinen olentonsa ja ankara persoonallisuutensa veti puoleensa jonkunlaisella etevällä ja vakaantuneella varmuudella, vaikka asianlaita oikeastaan oli niin, että Rejer verrattomasti kehittyneemmällä ymmärryksellään innokkaasti tyydytti tiedonhaluaan ja täytti tuntuvan aukon kokemuksessaan. Hän oli kasvunaikanansa elänyt yhdessä vaan iäkkäiden ihmisten kanssa, eikä koskaan tiennyt mitä nuoruus oli ja nyt urkki ja tiedusteli hän kaikessa hiljaisuudessa sitä, kuinka hänen ikäisensä nuoret miehet käytiksevät!… He joivat kauheasti, se oli varma! kävivät yhä iloisemmiksi ja iloisemmiksi…
Ja näytti siltä, — niin kurillista kuin se onkin — kuin heillä kaikilla olisi vaan ollut yksi kassa! Se, jolla oli, maksoi sen edestä, jolla ei ollut; oikeasta järjellisestä tilistä eli takaisinmaksusta ei ollut puhettakaan!… Jolta loppui raha, hän löi vaan iloisena taskuaan ja ilmoitti sen…