Rejer voi nyt myös jotenkin lyödä taskuaan, vaan hänellä ei ollut halua ilmoittaa sitä!…
Kolmas malja oli jo menossa ja ystävyys kävi yhä lämpöisemmäksi. Vähintäänkin viisi vakuutti, että he heti nähtyään hänet merimieskoulussa olivat huomanneet tai arvanneet, mitä miehiä hän oli, olkoon että hän oli näyttänyt niin hävyttömän ylpeältä! Yksi tahtoi ruveta hänen ensimmäiseksi perämiehekseen, kun hän saisi aluksen ja tulisi kapteeniksi… Yksi kutsui häntä koko ajan "Nilo Jueliksi"… Yksi siirsihe hänen viereensä ja lausui salaa:
"Kuules, Juhl! — mitä hyötyä tuosta puunhakkaamisesta haubitsarin tykönä on? — Tiedäthän, että me aina voimme lainata sinulle rahaa!… Sano vaan minulle — sillä vaikk'ei minulla itselläni olekaan rahaa, niin tiedän minä kummallekin kolme miestä, jotka voivat höllittää… Semmoinen merimies seisoa puita hakkaamassa!"
Nyt tuli joku ovelle ilmoittamaan, että huomeniltana olisi merimiestanssiaiset Laurvigissä:
"Menetkö sinä, Juhl, niin tulen minäkin?"
"Ja minä!"
"Minä myös!"
Rejer aprikoi — hänen leukansa oli taskussa.
"Useita naisia on jo kutsuttu" — jatkoi kertoja, "sinne … ja ylipursimiehen kaksi tytärtä… Niin, ja Saara Rördam myös."
"Tietysti, he poimivat parhaat meikäläisistä!…"