"Hänen kanssaan sinun pitäisi tanssia, Juhl!"
Rejer'in nenä kohosi taas korkealle, ikäänkuin hän olisi saanut kaikki selville; — hän ei pitänyt lukua kertoa jo olleensa siellä koettelemassa onneaan.
… "Hän lähettää yhden toisensa perästä laskuportaita alas, saat uskoa; vaan tanssia hän osaa!"
"Ja sitten on hän niin sukkela puhutella!" — lisäsi toinen — "Minä näin hänen äsken seisovan ja katsovan sinuun, Juhl."
"Koska?" — hän käänsihe äkkiä.
"Kun sinä tanssit! — tuon pienen mustan kirvesmiehentyttären kanssa…"
"Hän on erittäin kauniskasvuinen… Ja sitten on hänellä niin kauniit hampaat, että voi tulla hulluksi niitä lukiessaan, kun hän nauraa… Hän on aalto…"
… "Sininen aalto!" säesti toinen hartaasti.
… "Oliko hänellä siniset vai harmaat silmät? … harmaat vai siniset?" — Rejer ei kuolemakseenkaan voinut muistaa sitä, vaikka hän näki sekä ne että hänen kasvonsa edessään… Hänen täytyi saliin, saadakseen asiasta selkoa.
Tuli valssia ja tuli polkkaa, ja kumpaakin tanssiessa kiisi hän ihan hänen ohitsensa. Vaan ovatko silmät harmaat vai siniset, ei hän kuitenkaan saanut selville, kun hän palasi kumppalien luokse, vaikka Saara olikin pari kertaa katsonut suoraan häneen.