"Niin, mutta sitäpä me emme mieli", virkkoi amerikkalainen kuivan käskevästi. "Me emme halua hammastella poliisin kanssa. Sitäpaitsi minä olen jo pelastanut vähät pestirahat."
Amerikkalaiset ympäröivät Salvea tiheänä kehänä, joten hänellä ei ollut mitään muuta neuvoa kuin lähteä mukaan. Mutta amerikkalaiseen suuntautuva katse osoitti, että pestiä koskevan kysymyksen täytyi tulla heidän kesken uudelleen käsiteltäväksi laivalla oltaessa.
16.
"Star and Stripes", joka lepäsi satamanedustalla unionilippu kahvelipurjeessa, oli pitkä, musta, sukeva pursi. Miehiä siinä oli kaksineljättä.
Se näytti erittäin miellyttävältä, ja Salve kiitti kaikessa hiljaisuudessa onneansa, joka oli johdattanut hänet niin hyvään alukseen.
Oltiinpa vielä niin kohteliaita, että annettiin hänelle oma koju kannen alla.
Hänen sanomattomaksi harmikseen ovi lukittiin ulkopuolelta, ja hänen alkaessaan sen johdosta pitää melua, annettiin hänen tietää, että hänen oli tyytyminen vankinaoloonsa niin kauan kuin vielä viivyttiin Riossa. Hän ymmärsi, että hänen peljättiin karkaavan.
Alhaalla oli sietämättömän kuuma ja sitäpaitsi kuului koko ajan ikäänkuin sairaiden valitusta viereisestä suojasta. Salve piti tällaista kohtelua kerrassaan halpamaisena. Lastauksessa puuhailtiin lakkaamatta koko yö ikäänkuin olisi ollut tulinen kiire päästä lähtemään, ja aamupäivällä nostettiin ankkuri kohta kun viimeisen tavaraproomun sisältö oli saatu laivaan lastatuksi.
Kun Salve muutaman tunnin kuluttua laskettiin vapaaksi, olivat he jo avaralla merellä satamansuun ulkopuolella.
Kapteeni, kolme perämiestä ja useita alempia päällysmiehiä käveli kannella kultanauhakkein koristetuissa päähineissään ja univormumaisissa vaatteissa ikäänkuin sotalaivassa, ja vahdissaolijat olivat aseistetut.