Pian senjälkeen hän kuuli kaapin oven avautuvan ja näki naisen itsensä seisovan vieressään lamppu kädessä.
Nainen silmäili häntä ilkkuen ja valutti samalla öljyä hänen kasvoilleen.
Hänen ilmeensä kävi vähitellen inhoittavaksi kuin kostonhimoisen naarastiikerin, jonka täytyy pidättää raivoansa. Sitten hän riensi jälleen ulos, paukahduttaen oven lukkoon.
Salve makasi lujasti sidottuna, kädet selän takana, mutta hänen onnistui siitä huolimatta tavattoman notkeutensa avulla vihdoin saada povitaskusta putoamaan veitsensä, jolla leikkasi nuorat poikki.
Hän seisoi kuunnellen puukko kädessä.
Ei kestänyt kauan, ennenkuin hän kuuli amerikkalaisen äänen ja poliisin, joka tuntui etsivän.
Hän alkoi huutaa, ja oli seuraavana hetkenä vapaa.
"Hän on meidän aluksemme miehiä!" sanoi yankee ottaen haltuunsa Salven, joka nyt mielellään kuului minne hyvänsä, kunhan ei vain mihinkään tässä kaupungissa, ja senvuoksi tyytyi rauhallisesti kohtaloonsa.
"Ovatpa ne raapineet sinua kelpo tavalla, poikaseni!" virkkoi amerikkalainen hieman ivallisesti nähdessään Salven kasvot.
"Mielisinpä nähdä isäntää sitä ennen", sanoi Salve kylmästi. Hän tunsi kamalaa kostonhalua.