Miehistö oli koottu New Orleansin ja Charlestonin telakkain pohjasakasta; kaikkien kasvoissa näkyi paheiden ja häpeällisen elämän jälkiä, ja heidän kesken kaikui alinomaa mitä karkein sadattelu ja jumalanpilkka.
Pampun iskut ja kammottava käytös kuuluivat päiväjärjestykseen, ja se, jota asia koski, voi odottaa vain vahingonilon ilmauksia toverien taholta. Mitään oikeutta ei voinut saada; kysymykseen tuli ainoastaan se, missä määrin asianomaista suojelivat upseerit tai miten hän oli onnistunut takaamaan tovereita miehikseen.
Amerikkalaiset ja irlantilaiset vetivät lukuisimpana kansallisuutena yhtä köyttä kohdellen joka päivä julmasti kaikkia heikompiansa.
Seitsemän tai kahdeksan kehnosti puettua espanjalaista ja portugalilaista, joilla oli aina varalla veitsi, olivat kumminkin suljettuna joukkona tavallansa heidän veroiset. Heidän joukossaan oli Federigokin.
Varsinkin kärsi heidän halpamaisesta käytöksestään eräs sairas espanjalaisraukka, jota oli ajettu työhön, kunnes hän ei enempää jaksanut.
Salve käsitti voivansa näissä oloissa luottaa vain itseensä. Amerikkalaiset ja irlantilaiset, jotka aluksi näyttivät aikovan lukea hänet miehekseen, kääntyivät näet vähitellen hänelle vihamielisiksi. He olivat närkästyneet siitä, ettei hän välittänyt heidän toveruudestaan, epäilivät hänen pitävän itseänsä liian hyvänä, ja kun sitten kävi ilmi, että hän oli erinomainen merimies, tuli lisäksi kateus.
Mutta kaikkein pahimmin vaikutti mister Jenkins, joka osasi viekkaasti saada matruusit uskomaan, että upseerit suosivat Salvea.
Tässä suhteessa osoittautui kuitenkin Federigo odottamattoman ystävälliseksi, ja Salve oivalsi saavansa kiittää häntä siitä, etteivät kaikki portugalilaisetkin olleet hänelle vihamielisiä. Siitä johtui, että he molemmat jälleen lähenivät toisiansa.
Miehistön keskuudessa pelättiin varsinkin erästä luisevaa, kuparinruskeata ja arpista irlantilaista. Hän joutui toisinaan todellisen raivon valtaan, kun hänen paha verensä sattui kuohahtamaan. Ennen Rioon saapumista hän oli ollut kahleissa, koska oli eräänä päivänä kannella ollessaan vannonut tappavansa kapteenin.
Paitsi häntä oli laivassa vielä pari kolme muuta samanlaista pukaria, jotka kumminkin pitivät keskenään jonkinlaista aselepoa.