Kukaan ei vastannut.
"Minun tekee nyt kovin mieleni ratkaista asia tällä kertaa!" jatkoi hän välittämättä siitä, että veri vuoti pitkin hänen kasvojaan ja käsiään. "Minulta on jäänyt saamatta kaksi päiväannosta. Nyt minä sensijaan pidän vadin yksin seuraavina kahtena kertana @@ ja haluanpa kuulla, mitä irlantilainen tai kuka muu tahansa siitä asiasta arvelee."
Irlantilainen makasi kojussaan haavakuumeessa koko viikon, ja tapaus oli herättänyt kunnioitusta Salvea kohtaan.
Kaikesta huolimatta hän arvasi aloittaneensa epätoivoisen pelin ja tiesi voivansa selviytyä kaikista näistä konnamaisista ihmisistä ainoastaan yhä häikäilemättömällä käytöksellä, joten hänen täytyi tulla ainakin yhtä pelätyksi kuin irlantilainen.
Senpävuoksi hän ei odottanutkaan toisten haasteita, vaan alkoi tahallaan käyttäytyä häikäilemättömästi jakaen oikeutta mielin määrin.
Mies, jota lähinnä irlantilaista eniten pelättiin, oli leveäharteinen mulatti, joka muitta mutkitta käytteli ryöstöjärjestelmää niihin nähden, jotka eivät olleet minkään puolueen suojatteja.
Salve, joka hänkin oli kerran joutunut kärsimään hänen ryöstöistään, oli nähnyt hänet useissa tappeluissa, tutkinut hänen omituista taistelutapaansa ja saanut selville, ettei mies ollutkaan niin väkevä kuin hän halusi toisille uskotella.
Salve ryhtyi hänen kanssaan kinastelemaan vanhan asian johdosta, ja tappelu päättyi nytkin ehdottomasti hänen edukseen.
Hänellä oli nimenä Januarius (Tammikuinen) pyhimyksen mukaan, ja Salve vakuutti kykenevänsä kylvettämään hänet kaikkina muinakin vuoden kuukausina.
Mies ei ollut lainkaan rohkea eikä näyttänyt sen koommin haluavan ryhtyä tappelemaan. Irlantilaisesta sitävastoin saattoi heti hänen jälleen kannelle tultuaan havaita, että hän halusi koettaa uudestaan.