Mikäpä muu jumala kuin Salve @@ lausui hän kerran pilkallisesti @@ olisikaan voinut estää irlantilaista surmaamasta espanjalaisparkaa alhaalla ruumassa @@ ja mikä muu jumala kuin pelko estikään mr. Jenkinsiä iskemästä häntä itseään kangella kuoliaaksi?
Vaikka Salve halveksikin puhujaa, vaikuttivat hänen todistelunsa häneen melkoisesti; sillä mikäpä jumala hänet pelastaisi, ellei hän alinomaa pelastaisi itseänsä kaiken tämän roskaväen joukossa. Jos sellaista ohjausta olisi ollut @@ mietti hän katkerasti @@ niin moni asia olisi tapahtunut toisin hänen elämässään.
Salve tunsi aina verensä kuohuvan sellaisten keskustelujen jälkeen.
He purjehtivat Kap Hornin ympäri ja saapuivat Valparaisoon.
Mutta sinä aamupäivänä, jolloin heidän piti tulla satamaan, pistettiin hänet arestiin. Kapteeni, joka käsitti hänet hyödylliseksi miesten kurissapitäjäksi, tahtoi olla varma siitä, ettei hän karkaisi laivasta, kuten oli uhannut.
Käytyään Chineos-saarella, josta otettiin linnunlantalasti Kiinaan kuljetettavaksi, he purjehtivat Tyyntä merta, jonka yksitoikkoisuutta häiritsi vain joku iso merilintu tai aluksen läheisyydessä ruiskuttava etelämeren valas.
Yksinäisinä öinä kimmelsi Eteläristi vinosti, heidän päänsä päällä.
Mutta laivalla ei ollut lainkaan rauhallista.
Tuo pieni pähkinänkuori, joka pisteenä siirtyi pitkin ääretöntä pintaa, oli alinomaa täynnä riitaa, murhahimoa ja jumalanpilkkaa.
Osa miehistöä, irlantilainen johtajanaan, vaativat, että upseerit oli surmattava ja laivasta tehtävä valaanpyyntialus.
Eräänä iltana, kun Salve ja Federigo vahdissa ollessaan keskustelivat, kysyi ensinmainittu äkkiä: