"Kun niin kerrotaan, niin sinunlaisesi miehen tietenkin täytyy se uskoa", sanoi eukko pilkallisesti. "En ymmärrä, miksi tulet tänne kyselemään hänen vanhalta tädiltänsä, kun sinulla on niin monta, jotka sinua uskovat! Muuten voi juuri hän, tämä vanha täti, kertoa sinulle jotakin muuta, poikaseni. Ja sitä hän ei tekisi, ellei uskoisi, että tyttö on vieläkin sinuun kiintynyt, huolimatta kaikista niistä vuosista, joiden aikana olet liehunut maailmalla, Jumala tiesi missä. Minä uskallan sanoa tuntevani hänen luonnonlaatunsa. Hän tosiaankin pakeni eräänä yönä Beckien luota ja tuli tänne aamusella, mutta se tapahtui sinun tähtesi, koska hän tahtoi vapautua meriupseerista. Rouva Beck itse hänet Hollantiin toimitti, koska he eivät tahtoneet häntä miniäkseen."
Salven kasvoissa välkähti hurja ilo, mutta sitten jälleen pimeni.
"Eikö hän sitten ollut kihloissa luutnantin kanssa?" kysyi hän.
"Oli ja ei ollut", vastasi vanhus harkiten, jottei poikkeisi rahtuakaan totuudesta. "Hän salli houkutella itsensä antamaan myöntävän vastauksen, mutta pakeni sitten talosta, koska ei tahtonut häntä miehekseen. Hän tunnusti minulle itkusilmin katuvansa sitä, että oli vastannut sinulle kieltävästi."
"Vai niin se asianlaita olikin", virkkoi Salve ivallisesti, "että 'oli ja ei ollut'! Beckit eivät tahtoneet häntä miniäkseen ja saivat hänet toimitetuksi Hollantiin, ja @@ te tahdotte uskotella hänen matkustaneen minun tähteni!" @@ Hän lisäsi surullisella äänellä, hitaasti päätänsä pudistaen:
"Jumala tietää, että tahtoisin sen uskoa, @@ mieluummin kuin mitään muuta @@ mutta minä en voi, Kirsti muori! Te olette hänen tätinsä, ja minä tahdon mielelläni @@"
"Minä pelkään pahoin", keskeytti eukko ankarasti, "sinun onnettomuutesi olevan siinä, ettet kykene täysin uskomaan kehenkään tässä maailmassa. Sen vuoksi sinä aina jäät juoruista ja epäilyksistä riippuvaiseksi. Ajattelemalla niinkuin nyt näyttää, teet joka tapauksessa itsesi mahdottomaksi viipymään kauemmin minun huoneessani. @@ Mutta yhtä minä sinulta pyydän", lisäsi hän, älykkäissä, voimakkaissa kasvoissa lempeä, vaikuttava vakavuus. "Älä yritäkään lähestyä Elisabetia tai voittaa häntä omaksesi niin kauan kuin sydämessäsi on häneen kohdistuva epäilyn häiväkin! Siitä koituisi vain onnettomuutta teille kummallekin."
"Hyvästi, Kirsti muori!" virkkoi Salve ihastuksissaan ja etsi eukon kättä puristaakseen sitä jäähyväisiksi. Mutta eukko ei ollut sitä huomaavinaan, vaan vakuutti vieläkin:
"Muista, että sen sanoo vanha nainen, joka on nähnyt maailmassa yhtä ja toista!"
Salve istui mietteliäänä venheessä, joka lipui kohti Sandvigeniä. Matkan kestäessä hän päätti sittenkin lähteä Hollantiin, kuten oli aikaisemmin suunnitellut.
18.