Muori lausui lukemattomia lieventäviä puheenparsia, joiden ytimenä oli, että hän oli sanonut ja uskonut vain sen, mitä itse oli kuullut kaikilta kaupungin ihmisiltä, mutta Salve oli leppymätön ja lähti kirstu selässään astelemaan katua alaspäin. Hän laski taakkansa laiturille.
Hänen aikomuksensa oli vuokrata venhe päästäkseen isäänsä tapaamaan, mutta toistaiseksi hän jäi istumaan kirstunsa kannelle ja tuijotteli satamaan, mietteisiinsä vaipuneena.
Mietteitten tuloksena oli, että hän luopui Hollaninmatkasta.
Hän vuokrasi venheen Sandvigeniin. Mutta ulos selälle soudettaessa hän käski äkkiä soutajaa muuttamaan suuntaa ja laskemaan rantaan telakan luona, sataman toisella puolella. Hän tahtoi keskustella Elisabetin tädin kanssa päästäkseen täyteen varmuuteen @@ hänessä oli koko ajan jotakin, joka kieltäytyi uskomasta pahinta.
Kun hän astui sisään, tunsi vanhus hänet heti.
"Hyvää päivää, Salve!" sanoi hän. "Sinä olet ollut kauan poissa @@ jo viidettä vuotta."
Salve jäi synkännäköisenä seisomaan noudattamatta eukon ystävällistä kehoitusta istuutumaan.
"Onko totta, että Elisabet @@ joutui sillä tavoin pois Beckien luota
@@ Hollantiin?"
"Miten 'sillä tavoin'?" kysyi eukko tiukasti. Hänen kasvoihinsa kohosi punan häivä.
"Sillä tavoin kuin kerrotaan", virkkoi Salve katkeran painokkaasti.