Hän kuvaili mieleensä, kuinka Nils istuu köyhässä kodissaan tavallaan onnellisen arvokkaana @@ lapsi kummallakin polvellaan, ja toiset teuhaamassa ympärillään.
Tuollaiset mietteet ne Salvea askarruttivat hänen astellessaan tavattoman hitaasti ja usein pysähdellen edestakaisin aluksensa kansilastin päällä; ja se oli viimeinen ajatus, joka kajastelihe hänen kasvoissaan, kun hän päätti tällä matkallaan pistäytyä Pürmurendestä Amsterdamiin Elisabetia tapaamaan.
19.
Laivuri Garvloit, jonka luo Elisabet oli tullut, asui Amsterdamissa, alas telakalle johtavan vilkasliikkeisen kadun varrella.
Kadun toisella puolen kohoaa kolmi- tai nelikerroksisia kivitaloja, jotka on rakennettu tavalliseen Hollannin tyyliin vihreine ikkunankaihtimineen ja pienine, kiilloitetuilla messinkikolkuttimilla varustettuine ulko-ovineen.
Toisella puolen on kaupungin halki kulkeva kanava monine siltoineen, täynnä kaikenlaisia pikkualuksia, jotka purkavat lastiansa.
Matami Garvloit, kivulloinen nainen, jolla oli neljä puolikasvuista lasta, tunsi yhä enemmän saavansa apua ja tukea terveeltä ja voimakkaalta Elisabetilta, joka oli onneksi saapunut hänen vastuksiansa torjumaan, ja suhtautui suopeasti erinäisiin hänen olemuksensa erikoisuuksiin.
Ominainen vakavuus teki hänet erikoisen viehättäväksi vanhemmille henkilöille; toisaalta hän oli lasten kanssa leikkiessään usein ihan vallaton: he kulkivat toisinaan Elisabet etunenässä portaita ylös ja alas, niin että matami Garvloitin teki toisinaan mieli häntä hillitä.
Toisin ajoin hän taas oli koko päivän niin mietteissään ja vaitelias, että hänen luultiin kovin ikävöivän kotimaahan.
Perheen nuoret tuttavat herrasmiehet @@ eräs hieno kauppa-apulainen, joka palveli eräässä isossa konttorissa ja yritti hieman näytellä mynheeriä sekä eräs Vlielandista kotoisin oleva vaaleatukkainen, punakka laivurinpoika @@ olivat kumpikin Garvloitin sukulaisia.