Niin hänet ahdistettiin ulos kuin muriseva karhu pesästään ja joka kerta hänen juroutensa säännöllisesti suli. Itse asiassa hän kovin ylpeili pojantyttärensä kelpoudesta.
Tyttönen mainitsi milloinkaan erehtymättä kaikki paikkakunnan purret ja laivat ja voi aina täsmälleen sanoa, mikä purjehtija oli miehiään.
Eräänä päivänä hän sentään joutui ymmälle. He näkivät lipussa puolikuun, joka sai ukonkin ällistymään. Kohta hän kuitenkin lyhyesti ja päättävästi selitti sen olevan "barbareskin". Selitys tyydytti tyttöä hetkisen, mutta sitten hän tiedusteli:
"Mikä on barbareski, isoisä?"
"Se on turkkilainen."
"Entä turkkilainen?"
"Turkkilainen @@ se on, tuota @@ mahomettilainen @@"
"Mahu @@ Muha?"
"Muhamettilainen @@ sellainen merirosvo."
"Merirosvo?"