Ukko ei tahtonut mielellään vääjätä tässä asiassa, vaikka tyttö kovin häntä ahdisti. Hänen mieleensä johtui vanhoja juttuja ja hän selitti kuivakiskoisesti.
"Ne menevät Itämerelle @@ Venäjälle @@ ihmisenlihaa suolaamaan."
"Ihmisenlihaa!"
"Niin. Toisinaan ne ryöstävät laivoja merelläkin ja suolaavat siellä."
Tyttö käänsi häneen suuret, säikähtyneet silmänsä ja sai ukon siten jatkamaan:
"Ne pyydystävät varsinkin nuoria tyttöjä. Niiden liha on hienointa ja sitä kuljetetaan tynnyreittäin suurturkille."
Viimeisen valtin esitettyään ukko aikoi lähteä takaisin tupaan, mutta tyttö pidätti hänet nopeasti kysyen:
"Tähystelevätkö ne kaukoputkellakin laivastaan?"
Ukon myönnettyä hän pujahti mitä pikimmin ovesta sisään ja pysytteli visusti tuvassa niin kauan kuin alus oli ikkunasta nähtävissä.
Heidän mielialansa olivat kerrankin muuttuneet. Vanhus istui veitikkamaisena työssään; tyttö oli hiljainen ja alakuloinen. Mutta vihdoin hän huudahti harmistuneena: