"Miksi niin? Minähän tiesin sinun olevan kannella ja olin levollinen. Muusta täytyy toivoa Herramme pitävän huolta. Sinulla on ollut ankara työ; et ole ehtinyt pistäytyä alhaalla!"
"Elisabet!" huudahti Salve äkkiä syvän katumuksen valtaamana ja ojensihe syleilemään vaimoaan.
Samassa kuului ryske, jota seurasi ankara tärinä. Tuntui siltä, kuin olisi jokin osa aluksesta murtunut, ja kaikui äänekkäitä huutoja.
Salve nosti vaimonsa nopeasti makuusijalta ja huusi: "Pukeudu ja pue poika! Älä hukkaa aikaa! Pysyttele ylhäällä ruhvissa!"
Alus kallistui samassa ankarasti enää kohoamatta.
"Etumärssytanko poikki, kapteeni! Riki kumossa!" mylvi Nils Buvaagen portaitten yläpäästä.
Salve kääntyi hetkiseksi Elisabetin puoleen, kasvoissa raskas, sanaton itsesyytös, ja riensi kannelle.
"Päästä alemmaksi @@ jos tottelee!" huusi hän ruorissa olevalle miehelle.
Priki makasi ihan kallellaan, kehno köysistö vääntyneenä, ja meren hyöky huuhteli sitä kuin karia.
Salve itse oli kokkamärssyssä katkaisemassa murtunutta märssytankoa, joka putosi mereen suojanpuolelle.